torstai 23. huhtikuuta 2015

Terminaalivaiheen porilaisuus

Tää on jännä paikka tää maailma. Aina joskus sitä toivoo, että olisi yhtäkkiä viisikymmentä vuotta ajassa aikaisemmin ja pääsisi keksimään jotain suurta. Kun kaikki on jo keksitty.

Tai vaikka tuhat vuotta taakse. Silloin olisikin yhtäkkiä jättiläinen pienten surkastuneiden keskiaikaisten joukossa. Tosin ei osaisi kieltä, hygienia olisi ihan päin helvettiä ja mitä hyötyä on Facebook-konseptista, tai tietokonetaidoista, kun muut ratsastaa ja lyö oikeesti.

Ja joskus tuli muuten tuota muistaakseni jopa jonkun kanssa mietittyä. Että olisiko siitä hyötyä, että jos nykyisillä tiedoilla menisi ajassa taakse? Olisko sitten ihan Ollis-Jorma, tai Billgates, hä?

Luultavasti ei, mutta siihen pääsin, että luultavasti osaisin selittää jalkapallon säännöt niin hyvin, että saisin edes jotain aikaan. Vaimoni siihen pystyisi ei.

Asiaan. Otetaan tästä sellainen aasinsilta, kuin innovaatio ja sen vastavoima, eli porilaisuus noin yleensä.
Eli kun pieni muksu tekee asioita, niin sitä pitää kehua. Näin ainakin sanovat Vauva-lehdet ja uskokaa - meillä on niitä ihan muutama luettu. Ja sitten se mukula oppii kehumisen kautta, että on ihan ok yrittää. Ja joskus ei onnistu ja kyllä se siitä ja kaikki on ok. Jaxuhali, näin niinkuin iltalehdistötermein.
Ja sitten tulee se positiivinen can-do -asenne ja tulee Nokiat ja uudet sellaiset klaanipelijutut tietokoneille, jota oikeastaan kukaan ei sillai hiffaa, mutta kuulemma on uutta nokiaa siinäkin taas vähän. Vai onkse uutta Nokiaa? Nokiaa©? ®?
Kuitenkin. Että uskaltaa uskaltaa. Olla innova-tiivitaavi ja sellaista. Auttaa kansakuntaa nousuun.

Ei pikkuvauvakaan lopeta kaaduttuaan
Vaan kävelee, vaikk' ei oo kysynyt tai saanut lupaa
Myöhemmin erehtyminen saa lopettamaan, mutta se ovet avaa
Ei oo parempaa opettajaa

Seren Uudestaan, jota muuten joskus lainasin lukion psykologiankokeessa. Opettaja yritti olla hip ja piirsi hymynaaman tekstin viereen (ja läiskäisi perusvarman seiska-puolen)


Kuulostaa pahalta. Sellaiselta, joka luokitellaan sanan "Vasemmisto" alle aina näin vaalien kynnyksellä, kun se periaatteessa tarkoittaa, että kaikki vaan voisi olla kavereita. Mutta nyt mennään asioiden edelle.

Kun piti puhua siitä vastakohdasta. Porilaisuudesta, joka on sillai hassusti annettu yhteistermi sellaiselle turhalle negailulle, joka myös tunnetaan nimellä "joka ikinen keskustelupalsta, jossa on yli 50-vuotiaita".
Kuulostaa kovin ikärasistiselta, mutta vaikka nuoret harrastavatkin ärsyttävää sanojen lyhehtelyä (Ky sä tiet mu tarkotukse) ja teinit ovat niin saa-tanan kaikkitietävää aina ja kaikessa, niin miettikää.  Kun se toriparlamentti kasvaa yht'äkkiä. Voikin ilmoittaa kaikille sen mielipiteensä. Ja niitähän on.


Ja se valuu ja valuu. Ja lopulta se pakko kertoa oma mielipiteensä onkin kansakunnan selkäranka. Tekstaripalstat, mielipidepalstat ja lehtien kommentointikentät. Ja koska lehdet elävät lukijoista, niin sitten niitä palvellaan. Lyhyitä pyrähdyksiä 24/7 ja katsokuvat luelisää jne. Ja närkästyksestä tulee itseään ruokkiva ilmiö, jossa päädytään kyttäämään toinen toista. Ja jos joku on joskus viettänyt hetkisenkin aikaa Porissa, niin tietää kyllä, jos toteaa edellämainitun itseäänruokkivan olevan eräänlaista porilaisuutta kiteytettynä pieneen ja surkeaan metaforaan.
Tai, ainakin itsestä tuntuu välillä siltä.

Josta päästään siihen, että Rakas Päiväkirja. Seinäteksti-alustuksen jälkeen ajattelin mainita, että tänään uutiskynnyksen ylitti se, että yksityisissä tiloissa ei myydä viinaa, eli OPM. Tai, jos se on sallittua, niin sitten siellä myydäänkin viinaa, mikä ei ole sallittua, koska... no. Joo.
Mutta entä jos kyseessä ei olisikaan yksityinen tila? Entä jos kyseessä onkin käytännössä ravintola? Samalla tavalla periaatteessa ravintola, kuin vaikka jonkun kämppä, tai häät? Mitä helvettiä?
No se on käytännössä ravintola, koska joku toinen ravintoloitsija sanoo niin. Joku ravintoloitsija, jota vituttaa. Ja se on, kuulkaas, Porissa se. Ja se on uutinen.


Eli pähkinänkuoressa on sellainen paikka. Jossa opiskelijat järkkää välillä hippaloita. Ja se vituttaa ravintoloitsijaa, koska se on käytännössä ravintola, jonka Porin kaupunki antaa opiskelijoiden käyttöön.

Ensinnä  - eikä ole. Tämän kaupungin ravintoloitsijat ovat ihan yhtä ahtaalla kuin muuallakin, mutta opiskelijoiden ryyppäysalttiutta taloudelliseen tilanteeseen verrattuna nyt tuskin ensin kannattaa alkaa kritisoimaan. Useasti se on tullut mainittua, mutta opintotuki on alta 300 euroa. Ja vaikka siihen tuleekin päälle asumis- ja muut tuet ja lisät, niin haluaisin jonkun nousta vastustamaan sitä, kun sanon opiskelijoiden olevan köyhintä väkeä maassamme. Silti kiitettävällä nuoruuden innolla järjestetään jatkuvasti ties mitä Porauslauttaa ja Piparibilettä. Ja väkeähän sinne tulee, koska alkoholi + uusi kaupunki + nuoret ihmiset = asioita. Nuori humalainen on paljon mukavampi näky, kuin viisikymppinen samakuntoinen.
Ja kaupungin opiskelijoille antama talo oli aikamoisen tappelun takana ja onko noin, etteivät opiskelijat omaa taloaan tarvitse mitenkään laisinkaan? Mutta siitä ehkä joskus myöhemmin sitten

Toiseksi - onkohan ihan ensimmäisenä ravintoloitsijan kannattavaa aloittaa tuonkaltaista huutelua (näyttäkää minulle yksikin normaali baari, jossa kaikkea noudatetaan aina pilkulleen, btw), saati sitten lehden tarttua moiseen. Jos nettiuutinen on lyhyt ja ytimekäs, niin se jo aiheittaa parranpärinää. Sellaista digitaaliparran. Mutta keskustelu olikin yllättävän asiallista, josta voisi poimia tällaisen noston:


Saikku ei ole anniskeluravintola. Eli aivan sama tilanne, jos vuokraat urheilumajan ja viet sinne lastin Virosta. 

Porissa tietty ravintoloitsija on tehnyt ilmiantoja viranomaisille milloin mistäkin asiasta, yleensä täysin turhaan.


Kateus ja keuhkotauti. Ja Ässät.


sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Teroja Vaaran Vesillä

Rakas päiväkirja. Sain tänään loppuun kirjan. Todella, todella huonon kirjan. Niin huonon kirjan, että se taitaa jopa jäädä mieleen. Sinne sopukoihin kivasti palloamaan ympäriinsä.

Pariin vuoteen on mahtunut kiitettävästi hyviä kirjoja.  Ready Player One KummisetäFlashback ja Nyt Vittu Nukkumaan näin niinkuin muutama mainitakseni. Nimidroppailua ja sillai. Mutta niin. Maailmassa on paljon hyviä kirjoja ja myös päteviä kynämiehiä. Se on selviö.

Yksi hyvä kirjailija on Wilbur Smith. Sambiassa (!) nuoruutensa viettänyt ValkoinenMies, joka on mm. loihtinut romanttisen kuvan muinaisen Egyptin loiston ajoista ja Valkoisen Miehen saapumisesta villiin Afrikkaan. TJOEU: Joen Jumala & Kun Leijonaa Metsästää.
Vilpuri on siis Hieno Mies. Wikipediasta löytyy mm. seuraava lause: "Smithin suosion salaisuutena on luultavasti hänen taitonsa kertoa tarinaa hyvin elävästi, luoda kiinnostavia henkilösuhteita henkilöhahmojen välille ja tarjota jännitystä."

Joo. Vahvaa tekstiä ja hyviä tarinoita. Paasilinnamaista "mies tulee, mies näkee, mies onnistuu"-tyylistä omatekoista sankarismia. Tullaan, parannetaan ja kaikki onnistuu jne. Viihdyttävää, hyvää tarinaa ja kivoja henkilöhahmoja.

Ja sitten saapuu areenalle Hector Cross kirjassa "Vaaran vesillä" (Otava, 2011). Sisältää spoilereita kirjasta, joka oli vähemmän mielenkiintoinen kuin vessan putkisto. Oikeastaan jos olet keski-ikäinen, hieman ennakkoluuloinen mies, jolle uppoaa niin Seiska, Seura, Ilkka Remes ja Tom Clancy, mutta sillai niinku napakymppityyliin, niin tämä saattaa olla Juuri Sinulle.
Tässä osa vaimoa ja suurin osa kirjaa, joka on todella huono. Vaimo on hyvä. Eläköön vaimo.

Kuitenkin. Hector Cross.

Hector on miesten mies. Soturi, metsästäjä ja rakastaja. Arabiaa puhuva, islamistien kaveri (vaikkakin aika selkeän rasistinen, mutta sillai järkevästi rasistinen ettäniinku jotkut muslimit nyt vaan on koiria) ja soturi. MIES, saatana (siis kirosanana. Ei niin, että olisi Mies-Saatana).
Hector on turvamiehenä rikkaalle öljyparonille jossain aavikolla öljykentillä. Tai, nykyään Hektori turvamiehisöi sen miehen vaimolle - kuvankauniille Hazelille, joka on niinku miljonääri, taiteentuntija, hevostentuntija, urheilumestari ja älykkö. Lisäksi se akka taitaa olla myös kylmähermoinen asetuntija, viini-ihminen (ei alkoholisti, kun sellainen, joka tuntee viinien bukét taimitensekirjoitetaan) ja ihan hel-vetin rikas nainen, joka tuntee kaikki jenkkien presidentistä lähtien.

Anywho. Hazelilla on tytär - Cayla. Pikkuprinsessa joutuu pahan musulmaanin  kidnappaamaksi, raiskaamaksi jne. Onneksi paikalla on myös Iki-ihana Hector Cross (jonka tiimissä on myös muslimeja, koska "osa muslimeistakin saattaa olla ihan tavallisia ihmisiä" [suora lainaus kirjasta]), joka ottaa ja vapauttaa prinsessan. Jee. Hyödyttöminä sivusta seuraa mm. USA:n presidentti ja koko maailma - eihän sitä Puntinmaahan voi sentään oikeaa armeijaa lähettää rikasta akkaa pelastamaan. Sinne laitetaan Krossin Hektori. Kaikki lutviutuu ja pahat miehet saavat luodista.
Seuraa huojennus. Äkkiä kirja, joka on ollut huono sekoitus Tom Clancya ja Wilbur Smithiä (vaatii taitoa kirjoittaa oma kirja niin, että se vaikuttaa paskalta plagiaatilta) muuttuu seurapiiriseiskaksi, jossa Hector ja Hazel painelevat pitkin kutsuja siemaillen kallista samppanjaa ja katsellen maalauksia. Myös Englannin kunigaspari (kuningatarpari? Susipari?) tervehtii sankareitamme nopeasti.

Lyhyt leikkaus ja yhtäkkiä ne helvetin terroristimuslimit ovat irroittaneet Hazelin tyttären ja äidin päät. Siellä ovat lasipurkissa päät odottamassa Hectoria (joka on mennyt tässä välissä naimisiin Hazelin kanssa, koska satuhäät) ja Hazelia (joka antaa tsiljoona kertaa kidnapattuna raiskatun tyttärensä opiskella ties missä vailla turvamiehiä, koska ei kukaan ikinä kiusaa rikkaita). Suuri suru. Kosto. Siinä on pari muutakin kostosivujuonta, mutta pointtina on se, että nyt lähenee The Last Stand - Suuri Taistelu.

Jos joku haluaa joskus tappaa terroristeja, niin se toimii näin (Raffisti viimeiset 50 sivua kirjasta, siis. Yhteensä tätä kirjavaliota on 414 sivua. Gawd):

- Hanki yksi (1kpl) kalliita ökyjahteja. Varusta se amfibiovaunuin ja automaattitykein. Muista piilottaa laivaan myös 90 sotilasta "sillai ovelasti kansirakenteiden väliin". Hanki "Taiwanilaisia insinöörejä", jotka hoitavat homman noin kuukaudessa.

- Teetätä uutislähetys siitä, että tämä ökyjahti (ilmeisesti noin pari kuukautta tyttären päättömyyden jälkeen) lähtee seilaamaan "sattumalta" lähelle Pahaa Puntinmaata. Sellainen normi huviristeily, jolle mennään heti kun mukulan pää on saatu haudattua.

- Laiva kaapataan. Kukaan hyviksistä ei kuole, mutta muutamaa lyödään. KovatMiehet kestää iskut kuin mies ja terroristiterot ei epäile mitään.

- Laiva ohjataan Tero-satamaan. Siellä sitten alkaa konetykit laulaa ja amfibioautot hyrräämään. Terroristeja lakoaa about parisataa ja pääpahikset metsästetään matalaksi.

- Itseasiassa pääpahikset metsästetään aika brutaalisti. Toista ammutaan kasseille kolme kertaa (ja pari kertaa päähän) ja toinen pääpahis raahataan rannalle (mies pelkää kuollakseen vettä), ammutaan jalka tohjoksi ja heitetään veteen. Sitten kakkospahista (hehe) hukutetaan hetken aikaa suht' rajusti ja sitten jätkä jätetään haikalolle. JUMALAUTA SE SYÖTETÄÄN KIDUTTAMISEN JÄLKEEN HAIKALOILLE. 'Murrica

- Ja yhtäkkiä noin 19 kauppalaivaa on pelastettu piraattien käsistä. Tykit ja tankit ovat jauhaneet koko sataman paskaksi ja sitten lähdetään kotiin. Yhdysvaltalainen sotalaiva ottaa yhteyttä ja kyselee, notta: "Millai ny muute? Siellä taisi olla jotain levottomuutta?"
"Ei ollut. Ihan rauhallista. En tiedä, mistä noi laivat tuli. Ihan sattumaa vaan"
"Ok".

- JA KETÄÄN EI KIINNOSTA. Kaikki on ihan vaan ok sen kanssa, että joku miljardööri meni ja paskoi armeijallisen piraatteja. Hups.

- Ja vielä. Siltä pääterroristilta löytyy salkku, jossa on pankkikoodit pariin miljardiin taalaan. "Me otetaan nää ittellemme, maksatetaan kaikki hyökkäyksen kulut ja annetaan sitten osa takaisin niille, jotka maksoi lahjuksia piraateille", toteaa Hector Cross ja jotenkin saa sen kuulostamaan siltä, että hyvikset tekee vielä lisää hyvää.

Ja jos et ole vielä vakuuttunut, niin referoin nyt kirjan viimeisen sivun, jossa Hector ja Hazel (muutama miljardia rikkaampana, btw) ovat sukuhaudalla muistelemassa Hazelin eksää, äitiä ja tytärtä. Very sad. Such emotion. Ja Hazel vielä ilmoittaa, että on jättänyt pillerit syömättä tässä viime kuusta. Let's referi:

"Minä haluan toisen lapsen. Tämä on viimeinen tilaisuuteni. Olen yli neljäkymmenvuotias. Pian on liian myöhäistä. Minun täytyy saada lapsi. Minun täytyy saada jotain sinusta sisääni. Sen hienompaa vahvistusta meidän rakkaudestamme ei olekaan. Voi kulta, etkö ymmärrä? Tarvitsen lapsen Caylan tilalle. Etkö sinäkin haluaisi?"

"No hitto vieköön! Totta kai haluan", Hector vastasi.

"Et siis ole minulle vihainen?"

"En hemmetissä." Hector nousi seisomaan, tarttui Hazelin käsiin ja veti hänet pystyyn.

"Tulehan nyt, nainen!", hän sanoi.

"Minne menemme?"

"Takaisin isänmaahan, minne muuallekaan? Meillä kahdella on tärkeä asia hoidettavana." 

Käsi kädessä he juoksivat vuorelta alas ja nauroivat koko matkan Guitar Laken rannalla olevalle talolle asti.


Loppu. Ihan vaan niinkuin ohimennen, että tuossa kaksi joukkomurhaajaa nauravat koko matkan hautapaikalta kotiin (miettikääs sitä mielikuvaa, että joku OIKEASTI nauraa KOKO MATKAN johonkin. Esim. kilometrin verran?). Ja sitten pannan. The end.


Miksei elämä oikeasti mene noin?

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Laitetaan syövälle piste

Tiedättehän sellaisen ajatusketjun, joita välillä tulee? Niitä, joiden takia "Asiasta moottorisahaan" kuulostaa kummasti loogiselta?

No. Tuli tässä luettua uutinen, notta BurgerKing rantautuu Poriin. se on hyvä. Ei niin, että BeeKoon mättö olisi jotain taivaallisen ihanaa mannaa mättösafkan jumalilta (tosin Kankaanpään Ege ja Lontoon KFC° saavat sivuunkirjoittaneen osaltaan uskomaan näiden jumalten olemassaoloon. Suola ja rasva heidän profeettoinaan.), mutta se on ainakin jotain.
Kyllä, äiti. Kunnon hampurilainen on aina parempaa kuin teollisesti eroteltu ja jauhettu ylimääräismössö (Suosittelen muuten Robert Cookin "Myrkky"-kirjaa näille, jotka jo valmiiksi fobisoivat prosessoidusta ruoasta), joka on lopulta pelkkää höttöä, lisäainetta ja rasvaa-suolaa-hyihyi-suonettukkoon. Porissa parhaat purilaiset ovat kyllä Miamissa, mutta välillä tekee mieli rankaista verisuoniaan jollakin, jota on yhtälailla hampurilainen kuin valmisateria on oikea metsästäjänleike.
Ja ihan oikeasti - "mäkkipurilaisen" (eli siis ketjupurilaisen) maku on ihan omanlaisensa, eikä sitä sovi sotkea oikeisiin hampurilaisiin, jotka ovat laji sinänsä.
 Mainittakoon tässä ohimennen, että ensimmäinen hyvän kokin merkki on taito paistaa ranskalaiset perunat. Tarpeeksi rapeita, muttei kivikovia. Ja saatana niitä, jotka jättävät hyvät aihiot puoliraakaan kuntoon, tai suorastaan pehmeiksi. Esiliinaansa eivät ansaitse.

°Tuo videoklippi muuten kannattaa katsoa. Tarkoitus oli hakea SouthPark-klippi siitä jaksosta, jossa KFC aiheuttaa syöpää ja löytyi SP dubattuna ranskaksi. Eric Cartman ranskaksi. 

Eli tuollaista ajatusketjua. Ja siitä sitten seurasi mietelmä siitä, notta miten ihmeessä Porissa voi olla tusinoittain Hesburgereita (Puuvilla, BePOP, Tiilimäki, ABC, Tori, Prisma(t?) jne jne) ja läjäpäittäin Subway-paikkoja (listatkaa keskenänne. Mutta niitäkin on), mutta vain yksi Mäkkäri? Ovatko terveet elintavat pesiytyneet tänne niin voimakkaasti (terveisin Rattaanpyörässä Mars-patukkaa rasvakeittimessä friteerannut yksilö), vai onko Porin eettinen selkäranka tosiaan näin vahva? Ei lisää multinationaalisia korporaatioita meidän nukkumalähiöön?
Siitä se ei voi jäädä kiinni, etteikö kysyntää olisi. Sokoksessa aikoinaan sijainnut Mäkki (okei - joka kuulemma huhupuheiden mukaan suljettiin rottainfestaation ja hygieniaongelmien takia) oli suosittu ja ennen kaikkea keskellä kaupunkia. Kun Koivulan Donaldsi' vetää väkeä kuin... öö.. pipoa (vaikken ikinä muista pipoa itse vetäneeni, joten paha sanoa) ja autokaista* vaikuttaa olevan aina enemmän tai vähemmän tukossa. Paha sanoa, kun postiauton ja oikeanpuoleisen ohjauksen ainoa haittapuoli lienee juuri autokaistojen ja ohitusmahdollisuuksien hyödyntämisen dramaattinen putoaminen. Ugh.
Muttaettä suosiota on ja vahvasti myös kaarilogojen valtakunnan kasvamiselle tai jotain muuta yhtä runollista.

* Jonka nimi pitäisi olla "Suomi-amerikanisoituna" "Drive-Thru'" (tai through, mutta paniikkiin menisi keski-ikäinen, joten thru' se olkoon.), eikä mikään vitun "Drive-in", koska AJATKO SÄ SINNE MÄKKÄRIIN SISÄLLE, MITÄ? VAI AJATKO SÄ SEN KAISTAN LÄPI? OLISKO AUTOLEFFATEATTERIT DRIVE-IN JA LUUKKU DRIVE-THRU, MITÄ?


"Vain Porissa niillä voi olla jotain kannattajien kiittämistäkin vastaan"

Mutta näin. Eli lisää Mäkkejä. Siitä tuli mieleen sitten taas eräs kokemani asia, joka liittyi Mäkkäriin. Eli. Olin PienenäPoikana (about mitä? 13?) Unkarissa pioneerileirillä (lue: lomalla). Paikalla oli myös englantilaisia teinihenkilöitymiä. Mukavaa väkeä kaikkinensa. Tosin kerran kaupungilla kun kuljettiin, niin yksi näistä kävi tukkimassa paikallisen Mäkkärin vessan ja aiheuttamassa vesivahinkoa. Sai siitä high-fivet muilta enkelsmanniteineiltä. Unkarilainen tulkki/opas oli kyllä aika.. kyrsiintynyt. Ihan ymmärrettävästi. Mutta tämä pikkuaktivisti oli just lyönyt sen ratkaisevan naulan Mäkkärin kasvottomaan biljoonakuoreen. Se oli vastustanut systeemiä ja stikannut sen to the manille.
Eli periaatteessa tuossa on se karrikoitunut kuva allekirjoittaneella sijaitsevasta aktivismistereotypiasta. Mennään ja paskotaan jotain, jonka ainoa vaikutus on asiakkaille (eli niille köyhille, jotka käy purilaisella) vitutus ja henkilökunnalle (ei myöskään omistavaa luokkaa, tai kaikkein rikkaimpia, väitän) kirjaimellisesti paskahko työvuoro. Suurelle, harmaalle multinationaalikorporaatiolle tehty vahinko valuu muuta vahinkoa aiheuttamatta suoraan niiden köyhien niskaan. Hienosti toimittu, Hermanni-John. Oikeen upeasti aktivistattu ja hienosti mietitty loppuun asti. Tee blogi, saatana, ja juo eettistä teetä.

Mistä sitten juolahti mieleen ala-asteen englanninkirjan Ken, jolla oli papukaija nimeltään Nobody. Sitten sillä rillipäällä oli paita päällä, jossa luki "Nobody loves me". Sitten opittiin lauseita, joiden mukaan; "Ken is super cute!" ja "Haha! Your shirt is so clever and funny!"
 Jopa kolmasluokkalainen väliviiva-Aleksi oli sitä mieltä, että Keniä olisi pitänyt leipoa välittömästi turpaan typerän paidan vuoksi.
Vieläkin ketuttaa. Mokoma.

Ja sitten tuli mieleen, että voisi vaikka mennä tekemään jotain oikeasti hyödyllistä.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Touhutunti

Rakas päiväkirja. Vaikka nettiminäni vaikuttaa todella aikaansaamattomalta (kiitos ahkeran sivuhistorian tyhjentelyn), niin ei se ihan ole. Se kuvaa ja saa muut tekemään videotöitä!

Janne teki SAMK-videon!
Teemu teki Viikinkivideon!

Ja tämä taas on tehnyt tuttavuutta Nikon-kameran kanssa kuvaushommissa. Monissa kuvaushommissa. Hienoissa kuvaushommissa. Valokuvaushommissa. Ja vääntänyt Photoshopin värimäärittelyt ihan päin helvettiä.










tiistai 3. maaliskuuta 2015

Puujalkapuoli 4 - Jotain Jäi Eloon!!

Rakas päiväkirja. Kopio-pasta on kivaa ja hyvää. Ja huonot puujalat ovat oikeasti todella huonoja.

Mutta miten tunnistamme hyvän huumorin, jollemme aina välillä kaavi virtuaalisen huumorin laarinpohjia? Lähde virtuaalimatkalle väsyneisyyden episentrumiin ja ota selvää!

Huomioittehan, että sivuunkirjoittaneella ei ole mitään tekemistä tosielämän kanssa ja että oli huono vitsi mikä ja millainen tahansa, Alivaltiosihteeri teki sen jo. Aikoja sitten.

Kuitenkin



Luvialainen halpabussiyhtiö - Oidi-bus. (Ja ei mitään hätää, sinä luvialainen henkilöitymä. Kyllä me tiedetään, että sun suurin pelko on ISIS.)

Suomalaisten lasten ja nuorten urheilutietämys on kriisissä. Tulos käy ilmi Jalkapalloliiton ja MLL:n suorittamassa yhteistutkimuksessa jouluna 2014. Koska maamme jalkapallomaajoukkuetta seurataan niin vähän ja menestystä ei ole tullakseen, on moni lapsi menettänyt uskonsa Pukkiin.

Vaimon pieksäminen humalassa on Tauskinta mitä voi tehdä housut jalassa.

Venäläispoika: "Saanko viisi ruplaa? Ostaisin maitoa"
Isä: "20 ruplaa? Mihin ihmeeseen tarvit viittäkymmentä ruplaa?"

Jokainen lapsi, joka piirtää auringon yläkulmaan mustat lasit päässä - Mieti.

Mitä jos yksi ihminen syö nukkuessaan 8000 hyönteistä ja kusee koko maailman keskiarvon?

Toisin kuin Vauva-lehti sanoo, niin jo varhaisessa seurusteluvaiheessa kannattaa totuttaa tyttöystävä säännölliseen imetysrytmiin.

"Valitettavasti kärsitte niinsanotusta 'Juha Vuorinen-syndroomasta', jossa yleisimpiin oireisiin kuuluu moottorisahan hienotunteisuus ja piikkauskoneen seurapiirikelpoisuus", sanoi lääkäri miehelle, joka nettiblogiin tarinoita kirjoitti.


Perussuomalaiset ovat ilmaisseet huolensa siitä, kuinka yhä useampi jääkiekkoilija suomessa näyttää tältä. Lähde: www.1üga.fi


Onko Dubstepin monikko "Dubstairs"?

Tiesitkö, että Hitler oli kuin olikin oikeassa. Tosin äärioikeassa, mutta kuitenkin.

Monen asian tekeminen samaan aikaan on aina kiehtonut minua. Hyönteisistä en tosin pidä yhtään. Tulikin tapettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Ystäväni ilmoitti liikkuvansa nykyään hienostopiireissä. Paljonkohan hiki maksaa?

Tyttöystäväni otti tatuoinnin simpukasta sisäreiteensä. Jos painaa korvansa sitä vasten, voi suorastaan haistaa valtameren.

Tänään paikallisessa ilotalossa polkuhinnat! Ilotalo Tasselhoff - pane vaikka jalalla koreaksi. (Vaihtoehtoinen mainoslause: Ilotalo Tasselhoff - siinä vasta rahareikä!)

En ehkä ole kovin akateeminen, mutta tiettyä arkielämän fiksuutta sentään löytyy. Esimerkiksi teini-iän elokuvat opettivat, ettei vaimoa saa ikinä jättää kotiin yksin, jos on tilannut pitsan, pesukonekorjaajan, tai Canal Plus-asentajan.
"Tärkeintä elämässä on puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeätä."
- Kiinan Ilkka Kanerva

Penikseni on muuten ollut Guinnesin Ennätyskirjassa. Nykyään on vain porttikielto kirjastoon.

Harvoin reklamoin, tai valitan, mutta toi "NIVEA" tekee kyllä ihan saatanan pahaa jogurttia.

Haluatko tuntea itsesi tähdeksi huippusuositussa lauluohjelmassa? Helppoa! Pieraise kuuluvasti bussissa ja ainakin neljä ihmistä kääntyy katsomaan.

Varmaan yksi tämän vuosikymmenen huonoimmista jääkiekkopäätöksistä oli Hämeenlinnan päätös yrittää ratkaista sentteriongelmansa nigerialaistaustaisella Sunny Carilla.

torstai 26. helmikuuta 2015

Puujalkapuoli 3 - Puujalkapuolen poika

Pieni ripaus absurditeettiä on aina hauskaa pieteetin ja pateetin keskellä. Kuten esimerkiksi sellainen, että allekirjoittanut oli tässä vähän yli vuosi sitten muutaman kuukauden Satakunnan Kansan viikkoliitteessä vitsipalstan pitäjänä. Että repikää siitä sitten.
Lähinnä tuon työn tekemiseen on kolme syytä.

1) Koska pystyy siihen. On taas yksi tarina lisää kerrottavana Sitten Wanhana.
2) Kun kerran sai paskasta huumorista muutaman kolikon ja lehden kannettuna kotiin, niin onhan se sen arvoista.
3) Ala-asteella opettaja sanoi, että vitsailemalla ei pääse mihinkään ja pelleilevä ihminen ei ole minkään arvoinen.
"In your face!", sanoisi eräs porilainen tähän.

Kuitenkin. Jos joku halajaa näitä oikeasti lishää jopa mobiililaitteelle, niin muistipankkina toimii @Puujalkapuoli tuolla twitterin iloisessa maailmassa.

Anywho. Let´s go.


Narkkaripariskunnassa nainen kyllästyi miehensä jatkuvaan piikittelyyn ja pakkasi kamansa.

Vaaliliittojen suurin kiistakapula on, saavatko puolueparit adoptoida julkkiksia listoilleen. Jos vaaliliittojen adoptio-oikeus sallitaan, niin kohta ihmiset varmaan äänestävät koiraa, tai Aku Ankkaa.

Housut menivät pilalle sateessa, mutta skottimiehellä oli lainata korvaava. Kilttiä.

Tänään televisiossa: vierailuita muiden projekteissa, Crossroads ja Ibanez - Sehän on tietysti "Vain elämää USA-editio".

Satakunnan Ammattikorkeakoulu on paikka, jossa jaetaan teemapäivinä kondomeita opiskelijoille ilmaiseksi, mutta tulostaminen maksaa.

Minulla ei ole huumeongelmaa. Ellei sitten lasketa sitä, että kaikki tuntemani diilerit ovat lopettaneet luukuttamisen.

Tapoitko vahingossa jonkun? Eikö mysteerimiestä, tai paikallista näyttelijää ole saatavilla? Eikö juttuasi tutki sittenkään Joutsenlahti?
Ei hätää! Laita uhrin kallo tyynyn alle ja hammaskeiju hävittää todisteet puolestasi. Kallon purukalustosta riippuen saatat jäädä jopa satasen voitolle.

2014 ja ei ole pornossa näyttelijää karvoihin katsominen.

Kiinalaiset ovat ruuan maustamisen mestareita. Liiaksi paistunut lihakaan ei ole ongelma - mustinkaan liha ei maistu pahalta.
"Pyrimme saamaan joka haukusta elämyksen", kommentoi keittiömestari.

Jätä räppiväen lähelle Rizloja ja kukkaa ja asioiden on tapana rullaantua kuin itsestään.

Tiedätkö, mikä on kaikkein erityisintä Johnny-Kai Forsselin raittiudessa?
Ei mitn hätää. Se kyllä kertoo.

Viimeisimmässä tiedotteessaan Puuhanalle heitettiin bussinalle tjtn


Rahapaja lanseeraa Taitoluistelu2015-juhlarahan, sillä kuka nyt ei haluaisi painaa Kiira Korpea?

Sun mutsis oli töissä spermapankissa, kunnes jäi kiinni työpaikalla ryyppäämisestä.

Laihialla liikkuu epämääräinen valkoinen pakettiauto, jonka kuljettaja yrittää myydä karkkia viattomille silkohapsille.

"Dysleksia" on sama myös takaperin! Sattumaako!?

Ei ole helppoa olla lapsi Afrikassa. On käytävä läpi puberteetti ja keski-iän kriisi samaan aikaan.

Se tunne kun oma nainen on turvakodissa - sitä ei voi lyödä.

Tiesitkö, että jos irroitat Päivi Räsäsen pään ruumiista, se jakaa typeriä lausuntoja vielä useita minuutteja silkalla tahdonvoimalla?

Nakkikioskilla on hyvä muistaa, ettei jääkiekko kuulu kunnon tappeluun.

Annoin kädettömälle naapurille hanskat lahjaksi huumorimielessä. Helvetin tosikko ei ole vieläkään edes avannut pakettia.

Ihmetyttää tämä rakkaus sipuleihin. Naapuria paloitellessa ei itkettänyt yhtään.

Hankin äidille syntymäpäivälahjaksi uuden keittiötason. Kuulemma loppvastus oli vähän hankala.

Titanicin uppoaminen oli tragedia, paitsi jos katsoo asiaa keittiössä olleiden hummereiden kannalta.

Ja loppuun Suomen eläinsuojeluyhdistykset haluavat muistuttaa, että turkis on murha, silkki on tuhopoltto ja polyesterikin lievä pahoinpitely.

Sääntö-Suomessa poikkeaminen

Rakas päiväkirja. Tiedä sitten onko sillä niin merkitystä, mutta vuosi on 2015. Vielä en osaa sanoa, että onko nämä niitä Elämän Parhaita Vuosia, tai Vuosilukuja, Jotka Muistetaan Historiankokeessa. Kunhan ajattelin mainita.

Vuosiluvuista puheenollen, olisikohan ollut 2011 tai jotain siihen suuntaan, kun leikin hyvinkin aktiivisesti terassityöntekijää. Vietin kesää iloisesti myyskennellen ihmisille kaikkea hyvää alkoholilla niin kauan kuni auringonpaiste, aukioloajat ja moraaliset rajoitteet sen sallivat. Mukavaa työtä. Oikeastaan baarityöntekijöiden motto pitäisi olla: "Tee töitä mielikuvituksellisin työajoin, tapaa mielenkiintoisia ihmisiä ja opi vihaamaan kaikkia ja kaikkea."

Se on ympäristö, jossa voi kuulla valomerkin jälkeisen kutsuhuudon: "Et sä ole kotona, kun sä olet Osmantuvan vessassa. Lakkaa kusemasta lattialle ja laita housut jalkaan."
Työpaikka, jossa on ihan normisettiä, jos joku päättää tarinoida: "Tietsä, kun mun mies ei ole pannut mua kolmeen vuoteen. Mä oon sille koittanut kaikkea Viagraa syöttää, mutta ei se vaan. Ja kyllähän se hamittaa. Onhan kuusikymppiselläkin haluja, hei poika. Nyt mä tilailen netistä seksileluja ja katon pornoa.... niinsiis yksi tuoppi, kiitos."

Ja niitä ihmisiä! On juuri kahdeksantoista vuoden kypsään ikään tulleita, jotka just tänään omistaa koko maailman ja löytyy vähä yli nelikymppisiä, jotka on just toipumassa tosi musertavasta ihmissuhteesta. Löytyy punttisukkaisia nuuskahuulia sitrushedelmät kainaloissa ( No-Homo Erectus Jääkiekkoilus) ja uniikkeja pieniä lumihiutaleita, joilla on alaselässä tribaalitatuointi.

Mutta asiaan. Piti kertoa eräästä tietystä asiakkaasta, jotta pääsen erääseen tiettyyn metaforaan. Tietty.
Tämä kyseinen asiakas oli närkästynyt ihminen. Hieman humalassa, viettämässä kaunista iltaa kesäpäivänä ja duunistressi o niinku niin out. Jossain vaiheessa sitä tulee paha mieli ihan pelkästä tottumuksesta. Näin olen huomannut.
Kyseinen närkästyksiö ei nauttinut siitä, ettei terassi tarjonnut itsessään virtsaamismahdollisuutta (Kaupunki ei antanut lupaa rakentaa, tahi edes vuokrata mitään. Kaikki huutaa Sääntösuomi jne) ja virtsillä jouduttiin käymään tien toisella puolen terassin "emorakennuksessa", Bar Rattaanpyörässä. Siinä on sinällään suojateitä kaksin kappalein, mutta suoraa reittiä kuljettaessa on ylitettävä autotie. "That's not my favourite thing, though"

Yksi syy, miksi baarissa on vain yksi urinaali

Humalainen ihminen tekee siis vaistomaisesti juuri niin helvetin typerästi kuin odottaa saattaa - suoraan tien poikki baariin kävelee hän. Toki myönnettävä on, että aina ovat katsoneet ihan fiksusti, ettei autoja osu tielle, eikä mitään ole sattunut. Terassin nyrkkisääntönä olikin se, että jos jää auton alle, niin kyseiselle henkilölle ei enää tarjoilla. Heh-heh.
Kuitenkin. Tämä närkästykseilijä tuli takaisin suurelta tarvematkaltaan (tien poikki suojateitse, tietenkin) ja marssii kiukkuisena kohti. Tietääkö yksikään asiakaspalvelija sellaista noin-nelikymppisen power-walkkia, kun sellainen kerää henkistä pääomaa pahalle mielelleen? Ihan kohta se valittaa. Ja se on niin tuohtunut ja oikeassa ja loukattu. Että nyt hierotaan sitä can-do -asennetta Suomen heikkoon palvelukulttuuriin ja ei meillä vaan.

Seurasi dialogia:

- Toi on aika vaarallinen toi ylityspaikka tossa.
- Tossa on noi suojatiet noissa päissä. Käyttäisit niitä. Ja jos jäät auton alle, niin mulla on sellainen periaate, että myynti lakkaa siihen. Ehe. Ehe. (toim huom: baarimikot - helvetin ärsyttäviä)
- Mutta tosta suoraan ei ole. Jos mä olisin tuossa jäänyt auton alle, niin se olisi ollut teidän vika, kun teidän vessa on toisella puolen tietä.

Seuraa ovela katse. Voitonvarma ilme, jolla pudotetaan kaikella sillä nousuhumalan tuomalla arvovallalla faktat tiskiin ja ollaan oikeassa. Asiakas, joka on aina oikeassa, pudottaa:

-  Mä olisin voinut haastaa teidät oikeuteen. Ja mä olisin voittanut.

Slowclap. Ja kyllähän näitä ihmisiä on aina ja kaikkialla. Jos joku on ollut yli vuoden töissä aika pitkälti missään ja tavannut asiakkaita, jotka ovat aina oikeassa, niin voisin tarjota olusen ihan pelkästä uteliaisuudesta.
Mutta että kun alkaa löytyä tätä väkeä, jotka haluavat pehmustetut puut ja jotka itse pehmustavat koirillaan tolppia, niin huh.

Onkohan se moderni uskonnon korvike? Että jossain on Joku, jonka ihan oikeasti pitäisi tehdä tälle kaikelle jotain. Poistaa rukouksen voimalla pahan pikkuisten päältä ja muutenkin hoitaisi kaikki sillai sutjakasti. Että sitä varten halutaan sääntöjä ja joku, johon nojata. Että on se lain kirjain, joka viimekädessä kertoo kaikille, että: "Saatanan idiootti. Totta kai se on kiellettyä heittää pullolla Pekkaa päähän. Siksi me ei myydä bisseä yhdeksän jälkeen."

Ei. Se oikea syy lienee se, että sama ryhmä, joka vaahtoaa sääntö-Suomesta (räppäreillähän on Säätö-Suomi ollut jo pitkään. Ehe.) ja siitä, notta viranomaiset kontrolloivat (iltapäivälehtien lukijakansa). Se porukka, joka silti samaan aikaan kitisee maahanmuuttajien lastenvaunuista, opiskelijoiden tavasta vain ryypätä ja esim. kaikesta. Että noilla on ja se on ihan persettä ja jonkun pitäisi tehdä jotain,

Ja sitten ylireagoidaan. Kielletään tupakasta kaikki ja tehdään siitä kiva lottopeli, jossa allekirjoittaneen tupakoimaton vaimo ja pikkumukula osaavat jo tiettyjen kauppojen tupakkanumeron. Itse en osaa ja aina sitä tulee kyseltyä. "Hei, voisitsä sanoa sinisen Chessun numeron?". Kerran edellä mennyt asiakas kirosi hetken ja mutisi: "Vitun tupakkalakko", napaten samoin tein itselleen muutaman askin.

Esimerkki holhousyhteiskunnasta @ Tamperelaisen baarin vessa

Ei. Kun taas lähti rönsyilemään. 2015 ja päivän ajatus lienee, että se on turha valittaa. Se on helpompi nähdä sosiaalietuudet toisen silmissä, kuin lastenvaunut omassaan. Tai jotain.

Mutta jos tässä jostain valittaa, niin teeveessä ei ole vieläkään tarpeeksi tissejä.

maanantai 23. helmikuuta 2015

Näidenkin naisten sijainti on Anonymous Proxy

Internet. Aluksi se oli allekirjoittaneelle KissFM:n chatti. Myöhemmin se kehkeytyi olemaan muutakin ja pikku hiljaa olennainen osa elämää. Näin niinkuin kovin typistetysti.

Lähinnä tahtoo sanoa, että allekirjoittanut osaa käyttää nettiä. Ja ymmärtää sitä. Jos vaikka otetaan sellainen turhanaikainen metafora, että entisaikana osasivat samota metsiä, tunsivat sieniä ja erottivat eri lehmärodut. Nykyjänsä samoavat nuoret nettiä, tuntevat sieniä ja vapaavalintainen Tuksu tähän kohtaan. 
Paljon on siis ajat muuttuneet. Sinisiä, punaisia pingviinireaktioita kannan kädessäni jne. 

Mutta jotenkin kuvittelisi, että jopa kultaisten viisikymmenlukujen herttainen "minä-pystyn-mihin-vain-perkele"-sukupolvi osaisi erottaa selkeimmät ansat. Silti aina näin ei ole. Oikeasti. Jos yhtä blindlinkkiä tästä postauksesta luette, niin olkoot se tuo. "Aivan huikeaa settiä", niinkuin erään entisen porilaisen²-toimittajan naamakirja saattaisi sanoa.

Mutta niin. Ns. "Nigerialaishuijaukset" ja muut wanhat kunnon pyramidit. Aina välillä niitä nousee ja aina on joku, joka uskoo. Se siinä oikeastaan onkin, että kun käy penissuurennos-maileja ja kellotarjouksia (no, nykyään varmaan sitten iipadi-) läpi, niin meneekö noihin joku? Onko jossain Ylivieskan perällä joku Martti-Jurmotti, joka uskoo ihan sillä kaikella varmuudella, että juuri tämä pillerisetti laajentaa sen lerssin harvesterimittoihin?

Pakko olla, koska kelaa ny, hei - sähän tiedät sen keskivertotyypin, eiks je? Sellaisen semi-simppelin keskivertojorppanan? Suomalaisen keskiverron - Matti Virtasen. No, puolet on sitä keskivertoa tyhmempiä.
Kyllä siihen mahtuu kaikkea kirjoa siihen spektriin. Kuten joku sankari, joka halajaa puut pehmustettavan ja toinen, jonka koira törmäilee tolppiin. Kyllä sieltä aina joku Jarmokin on.

Ja sattuu sitä ihan yritys-Jarmoille myös. Tämä Sunny Car Center-juttu noin nyt esimerkiksi. Eli lyhyesti: Ensin uhottiin, että: "Me tehhään, saatana, Hämeenlinnaan ihan järjettömän kova autokauppaklusterikeskushässäkkä"
Valettiin sellainen valtava betonimöhkälekylttihässäkkä ja visioitiin. Rahoitusta oli tulossa ovista ja ikkunoista. Oli hypeä, nostetta ja can-do-attituudia.
Sitten kävi vähän nigerialaisesti pariinkin otteeseen. Ja tuli häätö. Ja sitten, koska autokaupan jumalat (lähinnä Rane, Hankkija-lippisten suojeluskummi) tykkäävät kovasti lyödä lyötyä, niin se kylttikin levisi ja aiheutti toimittajissa yleistä luovuudenpuuskaa.

Kun sitä vanhempana (tai, "kasvattajana", kun kerta ei oma mukula jne jne) saa aina miettiä alitajuisesti sydän syrjällään, että: "Toivottavasti mukulalla on kaikki hyvin ja kunhan se ei tekisi mitään tyhmää, tai puhuisi vieraille. Kun vaikka on niinku nukkumalähiö ja lottovoittola tää Suomi, niin ainahan sitä on tiettyä pelonlietsontaa ja huikauheeta..."
Ihan samalla lailla sitä miettii, että: "Toivottavasti se äiti tajuaa olla klikkaamatta bannereita ja että ei vastaa mihinkään turhiin sähköposteihin, tai kirjoittaisi yhtään mitään mihinkään kommenttiosioon, vaikka kuinka olisi mielipide. Kun kyllähän ne saa RegCleanattua ja ei se nyt mikään idiootti ole, mutta toisaalta aikoinaan isä laittoi CD-asemaan uutuuttaan kiiltelevän muistitikun, jota sitten pääsin pinseteillä metsästämään, että kaikki on mahdollista..."

"Mulla on tässä koneessa nyt sellainen kaatuva troijalainen viirus"
"Mitä se kone sitten tekee?"
"Eikun se on kaatunut. Joo. Se on varmaan se. Kun mä en pääse Internettiin, kun se on se troijalainen nyt hakkeroinut varmaan tän."
"Jos mä tuun käymään?"
"Eikun hoidetaan tää nyt nopeasti puhelimessa vaan"
"Okei. No mene ihan ensiksi työpöydälle ja.."
"Eikun tää on olohuoneen pöydällä tää kone..."



No. Kai tämäkin sitten jotain ns. Darwinismia on. Eteenpäin, te heikommat ainekset, jotka saatatte sisältää pähkinänjäämiä. Onneksi näitä ei tarvitse enää itse miettiä oikeastaan ikinä koskaan. Se on veroparasiittius ja ulkomaalaisuus ihan pian tänkin jäbän niinku häshtäg. Jesse jeesaa jopa limaista ateistia lampaidensa kautta. TJEU, mitä droppas sähköpostiin, meinaan. Meitsin tiketti pois pahasta Sääntö-Suomesta!!1:

"Terveisiä,, Olen rouva Mariarin Johnston, naimisissa tohtori Johnston Akoma Norsunluurannikolta; edesmennyt miehensä oli osaksi, Kiinteistöt hallinta ja myös hallituksen rakennusurakoitsija ennen mieheni aikaisemmin 25 tammikuu 2007. Olimme naimisissa jo yksitoista vuotta ilman lasta johtuu minun fibroid ongelma. Hän kuoli lyhyen sairauden. Ennen kuolemaansa me talletettu summa $ 2,5 miljoonaa dollaria, olimme uudestisyntynyt kristitty. Koska hänen kuolemansa olen päättänyt olla naimisiin tai saada lapsi ulkopuolella minun avioliittoa kotiin. Kuten lääkärini kertoi minulle, että en kestä seuraavien neljän kuukauden johtuu syövästä ongelmaan. Kaikista merkinnöistä, tilani on todella huononee ja on ilmeistä, että en saa elää yli kaksi kuukautta, koska syöpä vaiheessa on mennyt hyvin vaarallinen vaihe. Tienneensä tilani päätin lahjoittaa tämän rahaston hyvä ihminen, joka hyödyntää tätä rahaa miten aion opettaa tässä. Päätin lahjoittaa rahat hyväntekeväisyyteen / orpokodissa kotiin tai henkilö, joka sai rahat puolestani ja auttaa köyhiä kanssa. Jumala siunatkoon sinua, toivon lukea teiltä pikimmin. Pysy siunattu Herrassa, Rouva Mariarin Johnston. "

Että oli kiva tuntea. Tavataan bahamaksilla.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Poliittinen nousu ja ruho.

Minä en oikeastaan koskaan ole ollut kovin poliittinen eläin. Ainakaan siinä mielessä, kuin millaiseksi itse poliitikon miellän - ajan hermoilla oleva, paikallisista asioista syvästi välittävä ja jatkuvasti jonkun puolella oleva räväkkä julkinen henkilö. Selkeät mielipiteet, visio ja kompetenssi. Rajaton luotto omaan erinomaisuuteensa ja tsarmia.
Ainakaan en itse tunnista itseäni tuosta. Kokonaan.

Mutta vuosi on 2012 ja pikku-väliviiva oli pyöritellyt ajatusta kovasti kaljuuntuvassa päässään: "Olisikohan minusta hyötyä?"

Omasta mielestä tietenkin olisi. Ei niinkään kunnanvaltuustossa, vaan ehkä enemmänkin kulttuuripuolella. Äiti oli istunut monta vuotta Porin kulttuurilautakunnassa ja siinä sivussa olin itse päässyt tutustumaan päättämisen ihanuuteen. Tälle-ja-tälle-näin-paljon-ja-tämä-jätetään-huomiotta. Harmitti se lutuuri-lautakunnan poukkoileva linja, jossa toisaalta tuettiin jo valmiiksi menestyneitä yhtyeitä ja taiteilijoita ja taas toisaalta välillä huomioitiin täysiä nollalahjakkuuksia mutu-tuntumalla. Tää on tää tyyppi. Kai se jotain tekee. Jos annetaan sille puolet sen hakemasta, niin kukaan ei suutu. Sellaista peruslogiikkaa, josta en itse löytänyt mitään puoluevärjättyä lankaa. Totkai mä nyt paremmin asiat teen.

No. Silti oli periaate. Sivuunkirjoittanut ei suostu tyrkyttämään itseään tasan mihinkään. Kyllä ne kysyy, jos tarvetta ilmenee. Kuitenkin tässä nyt on senverran kultturelli henkilö, jonka äiti ja isä ovat molemmat suhteellisen valveutuneita ja politisoituneita. Kait ne mut tietää. Kai ne kysyy. Hoitaa hommansa hyvin ja on fiksu, niin jotakuta kiinnostaa. Kun sitä on vähän jutellut, että kulttuuriduunit olisi jees.
Joo. Näin vähän väliviiva tietää oikeasti politiikasta. Että kysyvät vain hyödyllisiä yksilöitä listoille. Funneeh.

Mutta sitten tuli se kysymys: "Nappaisko?" Että josko kunnallisvaaleihin ehdokkaaksi oikein. Kun oon nuori ja valveutunut ja fiksu ja sillai. Sovittiin, että tavataan erään toimijan kanssa paikallisessa baarissa kahvikupin äärellä. Tehdään haastattelu samalla yhteen lehteen ja puhellaan mukavia. Hoidetaan nää hommat, hei.
Mitä odotin: Keskustelua siitä, millaista on politiikanteko näillä leveysasteilla, mitkä ovat tärkeimmät kysymykset ja mitä hyötyä minusta olisi Puolueelle. Ohjeistusta ja tiukka tentti. Yhteinen linja ja kuri. Sopeuttaminen. Jännitti.
Mitä sain: Jutustelua räppimusiikista (kun mä nyt oon se koko kaupungin räppäri. Tai olin.) ja lapsuudesta. Isin ja äidin historiaa ja vähän ajatuksia itsestä. Lippulappusen allekirjoitettavaksi, että suostuu Puolueeseen (tosin ainakin yritin olla sitoutumaton ja pyrkiä vain listoilta. Tämän koitin sanoa, mutta vähän nakottaa päässä, että taidan sittenkin olla jäsen, vaikkei pitänyt. Että sellaista poliittista valveutuneisuutta). Pisin keskustelu oli yritys selittää sana "flow" haastattelijas-sedälle. Että sellaista politiikkaa. Sanoin jo tuossa vaiheessa, että haluan olla kovasti hyödyksi. Laittakaa kulttuurilautakuntaan, koska siinä osaisin toimia. Tunnen taideskenen ja musiikkiskenen. Jou. Tää madafaka on hommansa tasalla. Bitch.
Nyökyttelyä. Katsotaan sitä sitten. Varamieheksi ehkä. Mitään ei voi luvata ja perinteisesti Puolueella on vahva edustus kulttuuripuolella. Katsotaan sitten äänisaaliin mukaan, että onko mihinkään.

Ja näin tapahtui. Allekirjoittaneen panos oli kolme räppikeikkaa eri Tilaisuuksissa, yksi valmentava kurssi bloggaamisesta (mitään en oppinut, mutta se on omaa tyhmyyttä) ja Puolueen maksamat vaalinaamakuvautukset, sekä yksi lehtimainos. Vaalikoneita ja sensellaista. Jatkuvasti sillai kivasti vihjaten, että: "Mää tierän. Mutku mää pyrinki vaan kulttuuripuolelle ja siinä musta on oikeasti hyötyä. Usko vaan."

© Mikael Leppäniemi, muuten.

Vaalivalvojaiset ja ystäväpiiri. Uhkaus ottaa yksi Jaloviina-shotti mieheen per kymmenen ääntä. Lopputuloksena kolmen henkilön ryhmittymälle lievä krapula ja sijoituksena 191/418.  54 ääntä. Revi siitä.

Sitten tuli soitto yhdeltä toiselta Aktiivilta Puolueen sisässä. Se ensimmäinen ei enää mitään yhteyttä pitänyt, vaan unohti ajatuksen sivuunkirjoittaneesta johonkin nurkkaan pyörimään. 
Valitettavasti kulttuuripuolelle ei ole tarvetta. On edustaja, varaedustaja ja vara-varaedustaja. Olisi tosin toinen homma - lokaalin ammattikorkeakoulun hallituksessa olisi kiintiöpaikka, johon tarvittaisiin ihminen. Jos väliviiva lupaa pysytellä Porissa vaalikauden ajan ja pitää väkeä informoituna tapahtumista, niin paikka olisi vapaa astuttavaksi. Kun kerta jo valmiiksi opiskelee siinä koulussa ja kyllä se siitä.

Ja voi nyt vittu mää vaan sanon.

Siis ajatuksena se on ihan hieno. Asioista kiinnostunut (Vaalisloganina: "En tiedä, mutta otan selvää") ja kyseisessä koulussa opiskeleva voisi varmaankin vaikuttaa hienosti systeemin sisältä. Kun kuitenkin osaa jo liikkua rakennuksessa ja tietää asioista, niin kait se siitä sujuu. Pääsee korjaamaan epäkohtia ja soitella sodassa.

Todellisuus: Siellä sitten palloili alta kolmekymppinen valopää viisikymppisten ihmisten seassa. Sellaisten, jotka työkseen olivat joko poliitikkoja, opettajia, tai pyörittivät firmaa (näin karrikoiden). Taloushallinnon osaajia, jotka tiesivät osakeyhtiön kiemurat, opettamisen salat ja budjetoinnin. Mitähän hittoa siinä painaa kahden vuoden opiskelutausta? Miten vaikutetaan systeemin sisältä, kun opiskelija-asiat hoidetaan oikeastaan alemmassa portaassa ja täällä on nää isot linjavedot. Ne aikuisten päätökset.
Pikku-väliviiva nousi ensimmäisessä kokouksessa seisomaan ja esitteli itsensä, aloittaen Puolueesta. Heti korjattiin, että eiku Porin kaupungin edustaja. Ei puolueen. Idiootti.

Aha.

No. En tiennyt, mutta otin selvää jne. Hommasin OY-toiminnasta kertovan kirjan ja luin läpi. Muutama muukin opus tuli selailtua. Liitteitä luettiin ja kokouksiin valmistauduttiin. Välillä harmitti ja ahdisti ja muutaman kerran jopa melkein itketti. Mitä helvettiä tässä nyt oikein tekee? Noi muut osaa asiansa ja mää en.

Sähköpostiin tuli viestejä, joissa sana "toveri" koki inflaation. Ja viestistä löytyi ne kaikki muilta ylijäämäksi pudonneet, tarpeettomat huutomerkit. Tuli jopa pari kutsua noin 1500€ maksaviin seminaariristeilyihin yksityisiltä järjestäjiltä. Tuli absurdi olo koko hommasta.
Yritin pitää Aktiiviin yhteyttä ja kertoa missä mennään, mutku on se salaisuusjuttu. Että ei sisäisiä päätöksiä kuitenkaan saa huudella ulos. Ja kun niistä saa puhua, niin ne voi jo lukea julkisesti.

Ja sitten tuli se kampus-juttu ja yhtäkkiä allekirjoittaneesta tehtiin raiskaaja. Tuli hirvittävä tappelu ja kovat epäilyt aina niin korrektilla Lehden Keskustelupalstalla mm. hallitusten jäsenten saamista lahjuksista (varmaa tietoa!!! Faktat ei valehtele!!! Uudet autot kaikilla pihassa!!!). Muutama nimetön mielipidekirjoittaja uhkasi kommenttiosiossa hallituksen jäseniä jopa fyysisellä kurmoottamisella, mutta se nyt on sitä. 
Aktiivi soitti ja ihmetteli, notta mikä on homman juju. Oliko se raiskauksen uhri ollut yhteydessä ja selvitellyt asioita, kun noin on pahalla päällä? Kun kerta on sama puolue ja kaikkea. Jaa ei vai? Jaa, ettei kukaan ole ollut yhteydessä Puolueesta yli vuoteen? Onhan kummallista...

Ja takaisin radiohiljaisuuteen.

Tuli uusi osakeyhtiölaki ja puheet hallituspaikkojen vaihtumisesta. Tuli ihan varma tunne, että tää on tässä. Mää en osaa politiikkaa ja ei minusta mitään hyötyäkään ole. Ja se on muuten yllättävän paska tunne, kun huomaa olevansa se sivurajalla nyhjäävä rillipää, jolle kukaan ei syötä, kun se kuitenkin menettää pallon.

Tuli vuosi 2015 ja kokouskutsuja ei pudonnut enää ääs-postilaatikkoon. Tuli voimistuva tunne siitä, että tässä tää oli. Ne uudet tyypit on valittu ja mää sain sen monon. Tuli tarve googlettaa uuden hallituksen kokoonpano, mutta mistään ei löytynyt ilmoitusta muutoksesta. Ja kuten nettimeemi sanoo - at this point I'm just too afraid to ask.

Sitten se löytyi jostain syövereistä, että tässä tää uusi hallitus nyt on. No, ei sitä omaa nimeä siellä ollut ja sinällään ihan hyvä niin. Kun ei kerta tiedä budjetoinnista, rakennuskustannuksista, eikä opettajahierarkiasta (eikä höyrypannuista), niin sitä on vähän kuollutta painoa. Varsinkaan kun ei ymmärrä hienoja nyansseja kaupunkien välisessä politiikassa ihan niin hyvin kuin ne muut, eikä osaa pelata oman kaupungin pussiin kuin patistettuna jne jne. 

Mutta että kukaan ei ilmoittanut millään postilla, kirjekyyhkyllä, tai savumerkillä. Mitään. Se vähän harmittaa tässä koko touhussa. Nuori, sympaattinen ja sanavalmis on hommansa tehnyt - sympaatti saa mennä. Ja kyllähän se käy tällaisen uniikin lumihiutaleen sydämeen, että ainut yhteys muuhun "omaan" väkeen oli kyselyt siitä, että tarvitaisiin valvontaväkeä eduskuntavaaleihin sinne kopeille ääniä laskemaan.

Että siinä. Poliittinen ura käännettynä seinälliseksi tekstiä, joka vaikuttaa kitisemiseltä ja itkulta siitä, että isot pojat kiusaa. Selittelyä ja vinkumista. Ne on ne nykyajan nuoret sellaisia. Ei niistä mihinkään ole.
Ei ne sedät ja tädit kiusanneet. Kaikki olivat tosi mukavia ja kivaa oli. Kokemusta rikkaampana jne. Mutta jos näillä meriiteillä heitetään syvään päähän ilman kellukkeita räpiköimään monen miljoonan liikevaihdolla operoivan yrityksen pöytään, niin... 
Kiti-kiti. Kummeksuttaa tää politiikka.

Mutta se on sellaista. En varmaan mitään vahinkoa tehnyt ja suurin osa pahasta mielestä lienee ihan omaa alemmuuskompleksia. Ja ny o ne eduskuntavaalit, niin ei tässä nyt kaikkea kerkeä hoitamaan. Edes niin järjestäytyneessä paikassa kuni Puolue.

Mutta.

 3. helmikuuta tuli sitten soitto Puolueen paikallisesta pääkalloluolasta: "Tervehdys! Sinä kun olet tuollainen aktiivinen, sanavalmis ja tunnettu nuori henkilö (1/3. On niitä pahempiakin osumisprosentteja ollut), niin kiinnostaisiko Puolueen tarjoama paikka eduskuntavaaliehdokkaana?"

Että joo. Ja tämä tosiaan vielä sitä aikaa, kun ei ollut edes tietoa siitä, olenko vielä mukana Ammattikorkean hallituksessa (en ollut).

"Tottakai siinä on tää vanhempi kaarti ensin, mutta sää toisit sitä nuoren näkökulmaa ja..."

Että ihan oikeasti. Sellaista poliittista eliittiä meille rakennetaan. Saatana. Eduskuntavaaliehdokas.

Tahtoo sanoa näin vaalien alla, että yrittäkää nyt edes.


Kirjoittaja on.

tiistai 13. tammikuuta 2015

Kaikki huutaa Charlie

Kun pitää itse itselleen itsekseen jotain nettiblogin (tai 'Plokin', jos haluaa vaikuttaa niinku kansanmieheltä) tyylistä räpeltelyä, niin ei tarvitse pitää kiinni deadlineistä. Eikä oikeastaan mistään muustakaan. Kunhan vain on. Mutta ainakin saa jonkun paikan, josta tarkistaa pari vuotta myöhemmin omia vääriä mielipiteitä. Ei se nuori minä ole ennenkään mitään tiennyt.

Eli jos kiinnostaa karmea tekstiseinä, jonka ajatus on kadonnut jo aikaa sitten kaikkien editointien johdosta, niin ta-daa. Muuten on kyllä hirvittävää sontaa tämä. Alusta loppuun. Jos et tekstiseinää jaksa kahlata, niin katso se video sieltä pohjalta. Just sinä. Sen verran voisit tehdä, kun tänne kerta vaivauduit.



Mutta. Tuosta Ranskan terrori-iskusta ja sen aiheuttamasta charliesaatiosta tässä voisi kirjoittaa. (Toim. Huom.  Se tarkoittaa sitä, että je suis Charlie - olemme kaikki iskun kohteita, sillainiinku. Metafora used harden. It's not very effective...)
Oman aikansa ottamisessa on ainakin se etu, että saa sitten hymistellä jo fiksumpien ihmisten kirjoituksia. Ja oikeastaan pääsee hukkumaan sellaiseen nollatulvaa, jossa sanoo paljon, muttei oikeastaan mitään.
Ja kun kerran tämä oma kirjoittaminen meni sellaiseksi "kirjoita-ajatus-mieti-uudestaan-ja-deletoi"-editoinniksi, niin voisi laittaa muiden ajatuksia. Ne osaa. Tai jotain.

Tässä "totaaliblogi", jossa ollaan kriittisiä.
Tässä summataan hienosti kaksinaismoralismia Suomen lehdistössä.
Joku taas on vähän eri mieltä tuosta support-marssin osallistujista.
Ja vielä pieni poikkeama Absurdaniaan - puhelin-appi, jolla voi olla oman elämänsä Charlie.
Jos haluaa lukea Kansakuntamme Kollektiivin ajatuksia, niin - yllättävää kyllä - Jatkoajan keskustelupalsta tarjoaa todella hyvän yleisraapauksen tähän(kin) asiaan.

Kuitenkin. Ovat sanoneet, että tuo oli radikaalien henkilöitymien isku olisi ollut suora hyökkäys sananvapautta vastaan. Että olisivat tulleet tänne sieltä jostakin kouluttautumasta ihan iskeäkseen perieurooppalaiseen sananvapauteen ja oikein ytimeen siinä. Meidän Arvoihin. Sun Vapauksiin.
No, yhtä paljon tuo oli suora isku sananvapautta vastaan, kuin kouluammuskelut ovat olleet osa CallOfDuty(se peli, jonka aikuiset tajuu ihan viimeisen päälle)-mainoskampanjaa, tai se kirjaston puukotustapaus yritys estää kirjan julkaiseminen (spoiler: eivät olleet). Surkeita esimerkkejä löytyisi oikein pino (joka on vino), mutta koitetaan noilla muutamalla ensin.
Siis toki. Piirsivät lehdessä paljon satiirisia kuvia, jotka irvailivat milloin millekin ja siihen on oikeus, koska sanan- ja uskonnonvapaus (tästä myöhemmin) on Ranskassa vahvana. Ja varmasti kirjoittivatkin satiirisesti. En tiedä, koska en puhu ranskaa*.Joku otti siitten ne herneet nenään ja alkoi täysin pointiton lahtaus lehtitalossa. Oman osansa sai vielä kosher-kauppa, koska... öö. No, kai senkin joku on saanut jotenkin todettua iskuksi jotain henkistä instituutiota vastaan. En tiedä.
Mutta siis tahtoo sanoa, että ei se nyt ollut mikään manifesti, pamfletti, pefletti, tai bulla sananvapautta vastaan, vaan teroriteko. Siis sellainen teko (jonka sanan alkuperä on muuten Ranskasta, terrorisme, joka taas tulee latinan sanasta terrere), jonka sananmukainen käännös on "aiheuttaa kauhua, pelotella".  Ei sellainen poliittinen kannanotto, vaan pahan mielen lievästi sanoen väärä purkautumiskeino. Silmitöntä, selittämätöntä väkivaltaa. Niinku Columbinessä, Myyrmannissa,  tai sun viikonlopun GTA-sessiossa. Paha mieli, joka puretaan sitten viattomiin, koska omat harhaiset logiikat ja uskomus siitä, ettei muillakaan saa olla asiat hyvin.
Tai, jos nyt jälkikäteen iskun tekijäksi ilmoittautunutta Al-Qaidaa on uskominen (ja miksi ei olisi, sillä teettäjästäkään ei ole varmuutta. Mitä nyt ISIS, äitis ja Qaida ilmoittautuneet tekijöiksi jo), niin syynä satiirilehden työntekijöiden lahtaamiseen on Ranskan miehityspolitiikka Afrikassa. Kuulostaa loogiselta.

Tämä sekava pohdinta siis lähinnä siksi, että osa kuvittelee tämän touhun olevan joku "Rättipäät vs. Sananvapaus"-matsi, mikä se nyt ei ole. Tai ainakaan minun mielestä. Vaan pahaa mieltä, sitä kuuluisaa syrjäytyneisyyttä, vitutusta jne kanavoituna ja masinoituna aikasta päin helvettiä ja radikaalisti. Ei varsinaisesti niinkään muslimi-juttu, kuin sellainen.... Breivikihtävä.
Ja ratkaisu siihen ei muuten ole lisätä vihaa kaikkia kohtaan, jotka näyttävät erilaisilta. Eikä rajojen tilkitseminen, tai uskontokielto.

Mutta.

Mutta miten se onkin nyt niin, että tuolta läheisestä idästä tulee näin paljon tätä väkivaltaa? Ainakin tuntuu siltä, että vähän sellaista sodantapaista tätä meidän länsikulttuuria vastaan on nähtävissä. Tai jotain muuta yhtä diippiä. Kaipa se huonot olot luovat enemmän sellaista kaikkitaieimitään-asennetta. Ja luultavasti on vaikeaa olla esim. toisen polven maahanmuuttaja, kun painetta tulee niin vanhempien lutuurista, kuin ikätovereilta.. Tästäkään en tiedä, joten en sohi aihetta. Jätetään viksummille-

Vähän jäi sellaiseksi yleis-meh-luontoiseksi tämä nyt. Meh. Emt. Ei osaa puuttua. Josko tätä joskus vielä.
Ja sitäpaitsi yritä siinä nyt sitten olla diippi, kun pitää tiskata, puhua lapselle (kaameaa) ja katsoa por... selata Internettiä. Ei sitä ehdi ajatuksiaan nipussa pitämään. Mutta kirjoittaa pitää, että vaikuttaa fiksulta. Joo. Ja saa niitä Muistoja.

Ja enempiä ei viitsi. Ei jaksa. Ei oikeastaan huvita. Paljon piti kirjoittaa, mutta lopulta tajusin, että tässä kiteytyy aika hyvin kaikki. Minch-Timppa osaa.






* Joskus nuorempana eräs tyttönen kuiskutti korvaan sen Moulin Rougen "Bulevukuse a vek ma, se smaa"-jutun, mutten sitä silloin ymmärtänyt ja aloin vitsailla ranskalaisista yleisesti. Kaksi vuotta myöhässä tajusin, että olisi saattanut jopa... ja voi että kun harmitti. Opetelkaa kieliä, lapset.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Music that triggers some kind of response

Kun uusi vuosi alkaa, niin blogin on kirjoitettava lista. Ainakin, jos muita blogeja on uskominen. Merkata niinku suosikkiasiat listassa. (selitti hän uudestaan listan käsitteen)
Joten.

"Paras bändi/artisti aakkosten mukaan"

Eikai Sulla ole tylsää, eihän? Mulla oli.

A = (the) Avalanches

B = Busdriver

C = Classified

D = Dire Straits

E = eDit

F = Fatboy Slim

G = Girl Talk

H = Hullut Hattuset (ei oikein löytynyt kuin heikkikuulia tähän. Muksa lastenbändi, joka oli madafaking hyvä joskus Ilosaaressa)

I = ICP (kamaan. Milenko on ihan tolkuttoman kova levy. Ja lisäksi ne faking magneetit!)

J = Juice Leskinen

K = Kansas

L = Leevi and the Leavings

M = Moby

N = Nach

O = Olen Omena (ei tullut mieleen kuin Opaali)

P= Pyhimys

Q = Queen

R = Risto

S = Sage Francis

T = Tim Minchin

U = Ultra Bra

V = Vinnie Paz (tai lähinnä se taustojen ja vihan yhdistelmä niin omana kuin JMT-nimellä)


W = (the) Who

X = Onkstähän muita kuin Xzibit? Pitäisi olla.

Y = YUP

Z = Zen Café


Ja bubblin' under - Pepe Deluxé. Kun kerta Pee oli monta kertaa varattu.