Sääntö-Suomessa poikkeaminen

Rakas päiväkirja. Tiedä sitten onko sillä niin merkitystä, mutta vuosi on 2015. Vielä en osaa sanoa, että onko nämä niitä Elämän Parhaita Vuosia, tai Vuosilukuja, Jotka Muistetaan Historiankokeessa. Kunhan ajattelin mainita.

Vuosiluvuista puheenollen, olisikohan ollut 2011 tai jotain siihen suuntaan, kun leikin hyvinkin aktiivisesti terassityöntekijää. Vietin kesää iloisesti myyskennellen ihmisille kaikkea hyvää alkoholilla niin kauan kuni auringonpaiste, aukioloajat ja moraaliset rajoitteet sen sallivat. Mukavaa työtä. Oikeastaan baarityöntekijöiden motto pitäisi olla: "Tee töitä mielikuvituksellisin työajoin, tapaa mielenkiintoisia ihmisiä ja opi vihaamaan kaikkia ja kaikkea."

Se on ympäristö, jossa voi kuulla valomerkin jälkeisen kutsuhuudon: "Et sä ole kotona, kun sä olet Osmantuvan vessassa. Lakkaa kusemasta lattialle ja laita housut jalkaan."
Työpaikka, jossa on ihan normisettiä, jos joku päättää tarinoida: "Tietsä, kun mun mies ei ole pannut mua kolmeen vuoteen. Mä oon sille koittanut kaikkea Viagraa syöttää, mutta ei se vaan. Ja kyllähän se hamittaa. Onhan kuusikymppiselläkin haluja, hei poika. Nyt mä tilailen netistä seksileluja ja katon pornoa.... niinsiis yksi tuoppi, kiitos."

Ja niitä ihmisiä! On juuri kahdeksantoista vuoden kypsään ikään tulleita, jotka just tänään omistaa koko maailman ja löytyy vähä yli nelikymppisiä, jotka on just toipumassa tosi musertavasta ihmissuhteesta. Löytyy punttisukkaisia nuuskahuulia sitrushedelmät kainaloissa ( No-Homo Erectus Jääkiekkoilus) ja uniikkeja pieniä lumihiutaleita, joilla on alaselässä tribaalitatuointi.

Mutta asiaan. Piti kertoa eräästä tietystä asiakkaasta, jotta pääsen erääseen tiettyyn metaforaan. Tietty.
Tämä kyseinen asiakas oli närkästynyt ihminen. Hieman humalassa, viettämässä kaunista iltaa kesäpäivänä ja duunistressi o niinku niin out. Jossain vaiheessa sitä tulee paha mieli ihan pelkästä tottumuksesta. Näin olen huomannut.
Kyseinen närkästyksiö ei nauttinut siitä, ettei terassi tarjonnut itsessään virtsaamismahdollisuutta (Kaupunki ei antanut lupaa rakentaa, tahi edes vuokrata mitään. Kaikki huutaa Sääntösuomi jne) ja virtsillä jouduttiin käymään tien toisella puolen terassin "emorakennuksessa", Bar Rattaanpyörässä. Siinä on sinällään suojateitä kaksin kappalein, mutta suoraa reittiä kuljettaessa on ylitettävä autotie. "That's not my favourite thing, though"

Yksi syy, miksi baarissa on vain yksi urinaali

Humalainen ihminen tekee siis vaistomaisesti juuri niin helvetin typerästi kuin odottaa saattaa - suoraan tien poikki baariin kävelee hän. Toki myönnettävä on, että aina ovat katsoneet ihan fiksusti, ettei autoja osu tielle, eikä mitään ole sattunut. Terassin nyrkkisääntönä olikin se, että jos jää auton alle, niin kyseiselle henkilölle ei enää tarjoilla. Heh-heh.
Kuitenkin. Tämä närkästykseilijä tuli takaisin suurelta tarvematkaltaan (tien poikki suojateitse, tietenkin) ja marssii kiukkuisena kohti. Tietääkö yksikään asiakaspalvelija sellaista noin-nelikymppisen power-walkkia, kun sellainen kerää henkistä pääomaa pahalle mielelleen? Ihan kohta se valittaa. Ja se on niin tuohtunut ja oikeassa ja loukattu. Että nyt hierotaan sitä can-do -asennetta Suomen heikkoon palvelukulttuuriin ja ei meillä vaan.

Seurasi dialogia:

- Toi on aika vaarallinen toi ylityspaikka tossa.
- Tossa on noi suojatiet noissa päissä. Käyttäisit niitä. Ja jos jäät auton alle, niin mulla on sellainen periaate, että myynti lakkaa siihen. Ehe. Ehe. (toim huom: baarimikot - helvetin ärsyttäviä)
- Mutta tosta suoraan ei ole. Jos mä olisin tuossa jäänyt auton alle, niin se olisi ollut teidän vika, kun teidän vessa on toisella puolen tietä.

Seuraa ovela katse. Voitonvarma ilme, jolla pudotetaan kaikella sillä nousuhumalan tuomalla arvovallalla faktat tiskiin ja ollaan oikeassa. Asiakas, joka on aina oikeassa, pudottaa:

-  Mä olisin voinut haastaa teidät oikeuteen. Ja mä olisin voittanut.

Slowclap. Ja kyllähän näitä ihmisiä on aina ja kaikkialla. Jos joku on ollut yli vuoden töissä aika pitkälti missään ja tavannut asiakkaita, jotka ovat aina oikeassa, niin voisin tarjota olusen ihan pelkästä uteliaisuudesta.
Mutta että kun alkaa löytyä tätä väkeä, jotka haluavat pehmustetut puut ja jotka itse pehmustavat koirillaan tolppia, niin huh.

Onkohan se moderni uskonnon korvike? Että jossain on Joku, jonka ihan oikeasti pitäisi tehdä tälle kaikelle jotain. Poistaa rukouksen voimalla pahan pikkuisten päältä ja muutenkin hoitaisi kaikki sillai sutjakasti. Että sitä varten halutaan sääntöjä ja joku, johon nojata. Että on se lain kirjain, joka viimekädessä kertoo kaikille, että: "Saatanan idiootti. Totta kai se on kiellettyä heittää pullolla Pekkaa päähän. Siksi me ei myydä bisseä yhdeksän jälkeen."

Ei. Se oikea syy lienee se, että sama ryhmä, joka vaahtoaa sääntö-Suomesta (räppäreillähän on Säätö-Suomi ollut jo pitkään. Ehe.) ja siitä, notta viranomaiset kontrolloivat (iltapäivälehtien lukijakansa). Se porukka, joka silti samaan aikaan kitisee maahanmuuttajien lastenvaunuista, opiskelijoiden tavasta vain ryypätä ja esim. kaikesta. Että noilla on ja se on ihan persettä ja jonkun pitäisi tehdä jotain,

Ja sitten ylireagoidaan. Kielletään tupakasta kaikki ja tehdään siitä kiva lottopeli, jossa allekirjoittaneen tupakoimaton vaimo ja pikkumukula osaavat jo tiettyjen kauppojen tupakkanumeron. Itse en osaa ja aina sitä tulee kyseltyä. "Hei, voisitsä sanoa sinisen Chessun numeron?". Kerran edellä mennyt asiakas kirosi hetken ja mutisi: "Vitun tupakkalakko", napaten samoin tein itselleen muutaman askin.

Esimerkki holhousyhteiskunnasta @ Tamperelaisen baarin vessa

Ei. Kun taas lähti rönsyilemään. 2015 ja päivän ajatus lienee, että se on turha valittaa. Se on helpompi nähdä sosiaalietuudet toisen silmissä, kuin lastenvaunut omassaan. Tai jotain.

Mutta jos tässä jostain valittaa, niin teeveessä ei ole vieläkään tarpeeksi tissejä.