Luulisin myös perheeni elävän köyhyysrajan alapuolella, mikä on aika absurdi ajatus, kun hetkeksi pysähtyy oikeasti katsomaan ympärilleen. Jos on varaa juoda kahvia joka aamu ja poltella tupakkaa, niin ei ole köyhä. Jos istuu tietokoneen edessä kivasti lämpimässä kerrostalovuokrakämpässä, ei voi olla kuitenkaan sellainen oikea, kolmannen maailman köyhä.
Ja Suomessa on muutenkin vaikeaa olla köyhä, koska joku aina loukkaantuu ja niin mielensä pahoittaa. Ollaan ihan väärin köyhiä joko niin, että pitäisi mennä töihin ja turpakiinni, tai sitten että joku toinen tienaa vielä vähemmän ja on tyytyväinen, joten turpakiinni. Että yritä tässä nyt sitten. Onneksi omana puolustuksena toimii se, ettei oikeastaan ketään kiinnosta allekirjoittaneen elämä.
Lyhyellä Wikipedioinnilla köyhyysraja huitelee jossain 1080 €:n tietämillä. Taloussanomien tiedon mukaan raja on suurinpiirtein 1170€ kuukaudessa. Mitenkä vain.
What's 90€'s to a muthafucka like me? Could you please remind me.
A lot. That's a life changing amount of money for normal people.
Kun kolmihenkisen perheen (AMK-opiskelija, AMK-opiskelija & ala-asteen tarpoja) lasketaan yhteen, pääsee kolmipäinen kollektiivi yhden ihmisen köyhyysrajan tasalle. Ainakin silloin, kun mukaan isketään opintotukien lisäksi asumistuki, lapsilisät ja elatustuki. Ja toki molemmat aikuiset tekevät töitä riemumielin aina kun tilaisuus tulee. It's not that bad. Vuokran ja laskujen jälkeen jää rahaa vielä ruokaan ja elämäänkin. Really - not that bad.
Ja ennenkuin mietityttää, niin opiskelijat eivät teknisesti elä köyhyysrajan alla, koska on mahdollisuus hakea opintolainaa omia tukiaan täydentämään. Ei mennä edes siihen nyt, mutta tämä toimikoon pohjustuksena. Vaikkakin huonona.
Mutta tarkoitus ei ole nyt mitenkään surkutella omaa, ihanaa eloa, tai retostella omilla rahoilla/rahattomuudella. Ei suinkaan. Se minusta pois. Lähinnä epätoivoisesti yritin pohjustaa sitä, että kuulin tässä männäpäivänä radiosta (se laite, jossa ilmoitetaan ydintuhosta) noin viiden minuutin haastispätkän, jossa toimittajatar tenttasi muutamaa opiskelijaa. Aiheena oli tietysti opiskelun ihanuuden ja biletyksen tärkeyden lisäksi myös avaavaa pätkää opiskelijoiden näkemyksistä niin yhteiskunnan, työnteon, kuin tukienkin puolesta. Käytiin läpi se, että vaikka rahat ovat niukalla, niin töitä tekemällä kaikki luonaa ja onhan teillä se opiskelija-alennuskin. Kekään ei valittanut ja kaikki olivat tyytyväisiä statukseensa (kuten on myös sivuunkirjoittanut sinällään. Ilmainen koulutus ja tukien maksu ovat aivan hem-metin tärkeitä osia tasa-arvossa).
Haastattelussa tuli myös kohta, jossa opiskelijat jakoivat selviytymisvinkkejä ja arjen MacGyverismiä, eli miten saada ne vähäiset pennoset riittämään. Mukana oli tavallisia äidiltälainaamisia, kirppislöytöjä ja 'holin vähentämistä (sillä kaikkihan meistä tietää stereotypiat opiskelijoista). Lisäksi eräs herrasmies iski aika mielenkiintoisen faktan pöytään:
"Mä yleensä syön koulussa, kun siellä on halpa ruoka. Muuten mä koitan kotona olla syömättä ja vetää pelkkiä välipaloja, että säästyisi rahaa."
Edelleenkin - opiskelijan asema on Suomessa hyvä. Mahdollisuus käydä koulua ja jopa saada tukea on tosi pop ja rok. Halpa lainamahdollisuus on mahtava viimeinen oljenkorsi pikavippi-idioottien sukupolvelle ja edelleen - meillä on kaikki täällä ihan hyvin. Miettikää vaikka lapsia Afrikassa jne jne.
Samaa vanhaa.
Mutta ihan vain sellaisena btw-osiona kaikille, että täällä on tosiaan väkeä, joka säästää olemalla syömättä. Ja sitä pidetään fiksuna tapana saada rahat riittämään. Ja melkein jokainen opiskelija käy töissä (tai saa rahaa porukoiltaan), jotta ne rahat riittäisi. Ja ei se elämä kyllä normaalisti ole mitään jatkuvaa ryyppäämisen ja pitsaperjantain yhdistelmää täällä kauniissa etuoikeus-Pohjolassakaan. Ainakaan kaikille. Että joko voisi loppua se keskustelu yhteiskunnan lois-väestä, joka vain nostaa tukia ja elää leveästi sun verovaroilla? Jookosta?
Vähän lähti sivuraiteille. Pointti hukkui aasin mukana. Näin iloisen päivän kunniaksi ihan vain lyhyttä ajatuspähkinää siitä, että ollaan aika äärirajoilla. Opiskelija ei ole oikeasti köyhä, mutta sangen lähellä mennään. Seuraava karsiminen - oli se oikeastaan mikä tahansa - luultavimmin karsii myös sen heikoimman aineksen pois kouluista. Ja sitten meillä ei enää ole sitä tasa-arvoa, hei. Sitten meillä kaikilla ei ole mahdollisuutta samaan.
Että säästetään sillä, ettei syödä. Ja ollaan siihen ihan tyytyväisiä, koska silti on sama mahdollisuus kouluttautua ja elää. Olla itsensä Mutta jos se tavalla tai toisella otetaan pois ja laitetaan vielä hieman ahtaammalle, se mahdollisuus menee. Ja se ei oikeasti ole mitenkään kauhean kiva ajatus, koska nykyisellään täällä Utopialandiassa on melkein kaikki mahdollista.
Paitsi kattoon sontiminen.
Vaimo toteaisi tässä vaiheessa, että: "Ihan kiva, mutta en taaskaan tajunnut sun pointtia"
Rakas wifle - en minäkään. Sinällään. Jotenkin kivasti iloisesti tahtoisi vaan jollekulle sanoa, kun miettivät mistä karsivat, että työttömiäkin vähemmän tienaavia ei saisi enää enempiä kiusata.
Vaikka ne onkin tyhmiä opiskelijoita.
Jäi pahasti pyörimään päässä tuo syömättömyys nyt. Ja se, että kaikki on oikeastaan hyvin. Vielä. Aina.
emt. Watsky.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti