Ja entä se palkka! No sen pitäisi tulla ajallaan ja lisineen, joista on sovittu. Ei ole ollenkaan ymmärrystä sille, että aina joskus on vaikeaa sillä palkanmaksajallakin. Ei ollenkaan hyväveli-ylitöitä, tai muutamasta korvauksesta luopumista, koska kaikkien on kiristettävä vyötä.
Oikeastaan - miten ne kehtaa edes valittaa? On niin monta yyteetä päällä ja se lama ja muutenkin kauheeta. Ei tässä nyt voi miksikään empaatiksi muuttua, kun muutkin takoo tulosta. Ja jos ei työt kelpaa, niin sitten otetaan seuraavaa tilalle. Kehtaatkos valittaa, kun vieressä märisee kymmenen ikätoveria vailla töitä, tai mitä mielenkiintoisimmissa työkokeiluissa. Turpa kiinni ja sorvin ääreen siitä.
Nyt kun tarkemmin ajatellaan, niin ei sun oikeastaan tarvi tulla enää töihin. Ainakaan meidän kirjoille. Vuokralla saattaisit päästä. Vuokratyövoimalla se palkkojen säätely on paljon helpompaa, kun voi napata väkeä töihin silloin kun huvittaa. Paitsi tietty, jos olet parikymppinen nousutähti viidentoista vuoden työkokemuksella, kaksilla papereilla ja naurettavan pienellä palkkapyynnöllä. Sitten voitaisiin ihan katsoa jopa sopimuksen vakinaistamista. Tai ainakin saa käydä töissä sen puolisen vuotta. About.
Kun ei osaa artikuloida oikein niitä tuntojaan, niin päätyy kitisemään pienestä. Ja turhasta. Ja jostain muusta, mutta mitään fiksua tuskin saa aikaan. Saa lähinnä tällaisia blogitekstejä, joissa sitten... no, kitistään.
Kitistään siitä, kuinka se on ihan ok ajatusmalli, että pitää karsia just siihen pienimpään mahdolliseen työntekijämäärään, joka tekee maksimitasolla töitä päivästä toiseen. Jos pää prakaa, niin napataan uutta työvoimaa sisään. Siksihän meillä on kortis... reserviä työvoimassa. Ja sitä vuokratyötä. Ja sopeutumishommeleita plus koeaikoja. Teetetään halvalla ja yleensä vielä ulkomaisella. Ja harmaa talous syö myös sun leipääsi, muuten.
Kitistään siitä, että jaetaan väki yrittäjiin ja lusmuihin. Ihmisiin ja työttömiin. Taiteilijoihin ja hyödyllisiin. Kun jotenkin pienessä päässä tuntuu siltä, että osa ei enää edes jaksa olla ihmisiä toisia ihmisiä kohtaan. Kun kerta meillä menee hyvin, niin pidä sinä turpas kiinni. Kato mun lähtökohtia, hei, ja mieti vasta sitten, että onko reilua tukea muita, kun ei muakaan. Ei yhteiskunta voi elää niin, että hyysätään heikkoja ja otetaan rikkailta. Etsä oo mikään Robin Hood, hei.
Ylipäätään jaetaan asiat mustavalkosiksi ihan liian herkästi. Tää on hyvää ja nää kaikki on huonoja.
niinku jotenki tällei jaetaan, niinku
Mutta oikeastaan tahtoo kirjoittaa siitä, että nyt on vähän menossa asiat taas mielenkiintoisiksi. Sen lisäksi, että about kaikki on maahanmuuttajien ja sossupummien syytä ja edellämainittuja "mee töihin / oo kiitollinen että sullon töitä"-linjaa huutelevat lähinnä keski-ikäiset /-ikääntyvät, jotka ovat sen oman osansa vakityöpaikasta ja nousukaudesta jo saaneet. On jälkikasvut kivasti mukavasti hyvissä kouluissa ja pihassa on vähintään yksi auto, joka ei ole niitä muksuja vanhempi. Omalla kovalla työllä se on saavutettu ja on se nyt perkele, jos ei joku muka samaan pysty. Kun ihan varpisti on samat lähtökohdat kuin silloin Ennen Wanhaan, kun Masa Niemi elossa oli.
Eli sinänsä edelleen samaa asiaa, kuin edellä - jotenkin unohdetaan olla se mukava kiva pieni ihminen ja sen sijaan vain valitetaan. Ja koska itsellä on kiva, niin mitäpä sitä tarkemmin miettimään muiden epäonnistumisten syytä. Tai sensellaista. Leikkaisi tukkansa, menisi töihin ja piristyisi vähän. Ei ole nyt noin vaikeaa.
Ja koska tästä nyt tulikin tällainen dadaistinen purske (mitenniin joku ei ole kirjoittanut pariin kuukauteen ja se näkyy?), niin lisätään loppuun vielä, että sain tarjouksen. Työtarjouksen*. Sellaisen kivan "meirän virma saattais tarvita sunkaltaista tuuraamaan". Oikeasti mukavaa. Siis nyt vailla sarkasmia. Että joku vielä nykyään tarjoaa töitäkin.
Kunnes sitten mainittiin sivulauseessa ehdot: ekat kolme kuukautta 90% "siitä tessipalkasta" ja "sittenkun sä opit sen homman, minkä opiskelussa menee se about kolme kuukautta, niin sitten saatkin jo ekan palkankorotuksen ja tienaat ton tessin."
Tahtoo ymmärtää. Siis nykyään menee vähän taloudellisesti päin helvettiä ja tottakai pitää harsia, karsia ja... *ttu varsia vaikka (tai). Ja ei kaikki kestä duunia, joten onhan se aika hanurista maksaa jollekulle täyttä palkkaa, kun kerta se ei osaa vielä, eikä edes välttis jaksa työssään kauhean kauaa. Ja sitten kun on vielä sekin, että on tää taantuma ja ei ole töitä. Että älä kitise.
Muttatota. Todetaan tässä ny, että se "tessipalkka" juontaa nimensä siitä, että se on sellainen kiva lempinimi "minimipalkalle". Ni. Siis se, mitä lain mukaan pitää _vähintään_ maksaa. Ei sellainen, mikä voidaan suoda työntekijälle, joka on vaivautunut kolme kuukautta opettelemaan lestejään ja suutareitaan. Ei, vaikka kuinka taloudellisesti menisi huonosti ja kyllähän sä tiedät, miten tää menee.
Kun eikö nyt voitaisi vaan olla ihmisiä ja kivoja toisilleen, vaikkei maailma toimikaan niin? Pliis?
Tai jotain. </terapia>
* paska blogisti haluaa huomauttaa, ettei nyt laisinkaan dissaa ketään, joka tarjoaa työpaikkoja, eikä kyseistä ihmistä, eikä firmaakaan itsessään, vaan "tätä yleistä meininkii, hei"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti