Puujalkapuoli 3 - Puujalkapuolen poika

Pieni ripaus absurditeettiä on aina hauskaa pieteetin ja pateetin keskellä. Kuten esimerkiksi sellainen, että allekirjoittanut oli tässä vähän yli vuosi sitten muutaman kuukauden Satakunnan Kansan viikkoliitteessä vitsipalstan pitäjänä. Että repikää siitä sitten.
Lähinnä tuon työn tekemiseen on kolme syytä.

1) Koska pystyy siihen. On taas yksi tarina lisää kerrottavana Sitten Wanhana.
2) Kun kerran sai paskasta huumorista muutaman kolikon ja lehden kannettuna kotiin, niin onhan se sen arvoista.
3) Ala-asteella opettaja sanoi, että vitsailemalla ei pääse mihinkään ja pelleilevä ihminen ei ole minkään arvoinen.
"In your face!", sanoisi eräs porilainen tähän.

Kuitenkin. Jos joku halajaa näitä oikeasti lishää jopa mobiililaitteelle, niin muistipankkina toimii @Puujalkapuoli tuolla twitterin iloisessa maailmassa.

Anywho. Let´s go.


Narkkaripariskunnassa nainen kyllästyi miehensä jatkuvaan piikittelyyn ja pakkasi kamansa.

Vaaliliittojen suurin kiistakapula on, saavatko puolueparit adoptoida julkkiksia listoilleen. Jos vaaliliittojen adoptio-oikeus sallitaan, niin kohta ihmiset varmaan äänestävät koiraa, tai Aku Ankkaa.

Housut menivät pilalle sateessa, mutta skottimiehellä oli lainata korvaava. Kilttiä.

Tänään televisiossa: vierailuita muiden projekteissa, Crossroads ja Ibanez - Sehän on tietysti "Vain elämää USA-editio".

Satakunnan Ammattikorkeakoulu on paikka, jossa jaetaan teemapäivinä kondomeita opiskelijoille ilmaiseksi, mutta tulostaminen maksaa.

Minulla ei ole huumeongelmaa. Ellei sitten lasketa sitä, että kaikki tuntemani diilerit ovat lopettaneet luukuttamisen.

Tapoitko vahingossa jonkun? Eikö mysteerimiestä, tai paikallista näyttelijää ole saatavilla? Eikö juttuasi tutki sittenkään Joutsenlahti?
Ei hätää! Laita uhrin kallo tyynyn alle ja hammaskeiju hävittää todisteet puolestasi. Kallon purukalustosta riippuen saatat jäädä jopa satasen voitolle.

2014 ja ei ole pornossa näyttelijää karvoihin katsominen.

Kiinalaiset ovat ruuan maustamisen mestareita. Liiaksi paistunut lihakaan ei ole ongelma - mustinkaan liha ei maistu pahalta.
"Pyrimme saamaan joka haukusta elämyksen", kommentoi keittiömestari.

Jätä räppiväen lähelle Rizloja ja kukkaa ja asioiden on tapana rullaantua kuin itsestään.

Tiedätkö, mikä on kaikkein erityisintä Johnny-Kai Forsselin raittiudessa?
Ei mitn hätää. Se kyllä kertoo.

Viimeisimmässä tiedotteessaan Puuhanalle heitettiin bussinalle tjtn

Rahapaja lanseeraa Taitoluistelu2015-juhlarahan, sillä kuka nyt ei haluaisi painaa Kiira Korpea?

Sun mutsis oli töissä spermapankissa, kunnes jäi kiinni työpaikalla ryyppäämisestä.

Laihialla liikkuu epämääräinen valkoinen pakettiauto, jonka kuljettaja yrittää myydä karkkia viattomille silkohapsille.

"Dysleksia" on sama myös takaperin! Sattumaako!?

Ei ole helppoa olla lapsi Afrikassa. On käytävä läpi puberteetti ja keski-iän kriisi samaan aikaan.

Se tunne kun oma nainen on turvakodissa - sitä ei voi lyödä.

Tiesitkö, että jos irroitat Päivi Räsäsen pään ruumiista, se jakaa typeriä lausuntoja vielä useita minuutteja silkalla tahdonvoimalla?

Nakkikioskilla on hyvä muistaa, ettei jääkiekko kuulu kunnon tappeluun.

Annoin kädettömälle naapurille hanskat lahjaksi huumorimielessä. Helvetin tosikko ei ole vieläkään edes avannut pakettia.

Ihmetyttää tämä rakkaus sipuleihin. Naapuria paloitellessa ei itkettänyt yhtään.

Hankin äidille syntymäpäivälahjaksi uuden keittiötason. Kuulemma loppvastus oli vähän hankala.

Titanicin uppoaminen oli tragedia, paitsi jos katsoo asiaa keittiössä olleiden hummereiden kannalta.

Ja loppuun Suomen eläinsuojeluyhdistykset haluavat muistuttaa, että turkis on murha, silkki on tuhopoltto ja polyesterikin lievä pahoinpitely.

Sääntö-Suomessa poikkeaminen

Rakas päiväkirja. Tiedä sitten onko sillä niin merkitystä, mutta vuosi on 2015. Vielä en osaa sanoa, että onko nämä niitä Elämän Parhaita Vuosia, tai Vuosilukuja, Jotka Muistetaan Historiankokeessa. Kunhan ajattelin mainita.

Vuosiluvuista puheenollen, olisikohan ollut 2011 tai jotain siihen suuntaan, kun leikin hyvinkin aktiivisesti terassityöntekijää. Vietin kesää iloisesti myyskennellen ihmisille kaikkea hyvää alkoholilla niin kauan kuni auringonpaiste, aukioloajat ja moraaliset rajoitteet sen sallivat. Mukavaa työtä. Oikeastaan baarityöntekijöiden motto pitäisi olla: "Tee töitä mielikuvituksellisin työajoin, tapaa mielenkiintoisia ihmisiä ja opi vihaamaan kaikkia ja kaikkea."

Se on ympäristö, jossa voi kuulla valomerkin jälkeisen kutsuhuudon: "Et sä ole kotona, kun sä olet Osmantuvan vessassa. Lakkaa kusemasta lattialle ja laita housut jalkaan."
Työpaikka, jossa on ihan normisettiä, jos joku päättää tarinoida: "Tietsä, kun mun mies ei ole pannut mua kolmeen vuoteen. Mä oon sille koittanut kaikkea Viagraa syöttää, mutta ei se vaan. Ja kyllähän se hamittaa. Onhan kuusikymppiselläkin haluja, hei poika. Nyt mä tilailen netistä seksileluja ja katon pornoa.... niinsiis yksi tuoppi, kiitos."

Ja niitä ihmisiä! On juuri kahdeksantoista vuoden kypsään ikään tulleita, jotka just tänään omistaa koko maailman ja löytyy vähä yli nelikymppisiä, jotka on just toipumassa tosi musertavasta ihmissuhteesta. Löytyy punttisukkaisia nuuskahuulia sitrushedelmät kainaloissa ( No-Homo Erectus Jääkiekkoilus) ja uniikkeja pieniä lumihiutaleita, joilla on alaselässä tribaalitatuointi.

Mutta asiaan. Piti kertoa eräästä tietystä asiakkaasta, jotta pääsen erääseen tiettyyn metaforaan. Tietty.
Tämä kyseinen asiakas oli närkästynyt ihminen. Hieman humalassa, viettämässä kaunista iltaa kesäpäivänä ja duunistressi o niinku niin out. Jossain vaiheessa sitä tulee paha mieli ihan pelkästä tottumuksesta. Näin olen huomannut.
Kyseinen närkästyksiö ei nauttinut siitä, ettei terassi tarjonnut itsessään virtsaamismahdollisuutta (Kaupunki ei antanut lupaa rakentaa, tahi edes vuokrata mitään. Kaikki huutaa Sääntösuomi jne) ja virtsillä jouduttiin käymään tien toisella puolen terassin "emorakennuksessa", Bar Rattaanpyörässä. Siinä on sinällään suojateitä kaksin kappalein, mutta suoraa reittiä kuljettaessa on ylitettävä autotie. "That's not my favourite thing, though"

Yksi syy, miksi baarissa on vain yksi urinaali

Humalainen ihminen tekee siis vaistomaisesti juuri niin helvetin typerästi kuin odottaa saattaa - suoraan tien poikki baariin kävelee hän. Toki myönnettävä on, että aina ovat katsoneet ihan fiksusti, ettei autoja osu tielle, eikä mitään ole sattunut. Terassin nyrkkisääntönä olikin se, että jos jää auton alle, niin kyseiselle henkilölle ei enää tarjoilla. Heh-heh.
Kuitenkin. Tämä närkästykseilijä tuli takaisin suurelta tarvematkaltaan (tien poikki suojateitse, tietenkin) ja marssii kiukkuisena kohti. Tietääkö yksikään asiakaspalvelija sellaista noin-nelikymppisen power-walkkia, kun sellainen kerää henkistä pääomaa pahalle mielelleen? Ihan kohta se valittaa. Ja se on niin tuohtunut ja oikeassa ja loukattu. Että nyt hierotaan sitä can-do -asennetta Suomen heikkoon palvelukulttuuriin ja ei meillä vaan.

Seurasi dialogia:

- Toi on aika vaarallinen toi ylityspaikka tossa.
- Tossa on noi suojatiet noissa päissä. Käyttäisit niitä. Ja jos jäät auton alle, niin mulla on sellainen periaate, että myynti lakkaa siihen. Ehe. Ehe. (toim huom: baarimikot - helvetin ärsyttäviä)
- Mutta tosta suoraan ei ole. Jos mä olisin tuossa jäänyt auton alle, niin se olisi ollut teidän vika, kun teidän vessa on toisella puolen tietä.

Seuraa ovela katse. Voitonvarma ilme, jolla pudotetaan kaikella sillä nousuhumalan tuomalla arvovallalla faktat tiskiin ja ollaan oikeassa. Asiakas, joka on aina oikeassa, pudottaa:

-  Mä olisin voinut haastaa teidät oikeuteen. Ja mä olisin voittanut.

Slowclap. Ja kyllähän näitä ihmisiä on aina ja kaikkialla. Jos joku on ollut yli vuoden töissä aika pitkälti missään ja tavannut asiakkaita, jotka ovat aina oikeassa, niin voisin tarjota olusen ihan pelkästä uteliaisuudesta.
Mutta että kun alkaa löytyä tätä väkeä, jotka haluavat pehmustetut puut ja jotka itse pehmustavat koirillaan tolppia, niin huh.

Onkohan se moderni uskonnon korvike? Että jossain on Joku, jonka ihan oikeasti pitäisi tehdä tälle kaikelle jotain. Poistaa rukouksen voimalla pahan pikkuisten päältä ja muutenkin hoitaisi kaikki sillai sutjakasti. Että sitä varten halutaan sääntöjä ja joku, johon nojata. Että on se lain kirjain, joka viimekädessä kertoo kaikille, että: "Saatanan idiootti. Totta kai se on kiellettyä heittää pullolla Pekkaa päähän. Siksi me ei myydä bisseä yhdeksän jälkeen."

Ei. Se oikea syy lienee se, että sama ryhmä, joka vaahtoaa sääntö-Suomesta (räppäreillähän on Säätö-Suomi ollut jo pitkään. Ehe.) ja siitä, notta viranomaiset kontrolloivat (iltapäivälehtien lukijakansa). Se porukka, joka silti samaan aikaan kitisee maahanmuuttajien lastenvaunuista, opiskelijoiden tavasta vain ryypätä ja esim. kaikesta. Että noilla on ja se on ihan persettä ja jonkun pitäisi tehdä jotain,

Ja sitten ylireagoidaan. Kielletään tupakasta kaikki ja tehdään siitä kiva lottopeli, jossa allekirjoittaneen tupakoimaton vaimo ja pikkumukula osaavat jo tiettyjen kauppojen tupakkanumeron. Itse en osaa ja aina sitä tulee kyseltyä. "Hei, voisitsä sanoa sinisen Chessun numeron?". Kerran edellä mennyt asiakas kirosi hetken ja mutisi: "Vitun tupakkalakko", napaten samoin tein itselleen muutaman askin.

Esimerkki holhousyhteiskunnasta @ Tamperelaisen baarin vessa

Ei. Kun taas lähti rönsyilemään. 2015 ja päivän ajatus lienee, että se on turha valittaa. Se on helpompi nähdä sosiaalietuudet toisen silmissä, kuin lastenvaunut omassaan. Tai jotain.

Mutta jos tässä jostain valittaa, niin teeveessä ei ole vieläkään tarpeeksi tissejä.

Näidenkin naisten sijainti on Anonymous Proxy

Internet. Aluksi se oli allekirjoittaneelle KissFM:n chatti. Myöhemmin se kehkeytyi olemaan muutakin ja pikku hiljaa olennainen osa elämää. Näin niinkuin kovin typistetysti.

Lähinnä tahtoo sanoa, että allekirjoittanut osaa käyttää nettiä. Ja ymmärtää sitä. Jos vaikka otetaan sellainen turhanaikainen metafora, että entisaikana osasivat samota metsiä, tunsivat sieniä ja erottivat eri lehmärodut. Nykyjänsä samoavat nuoret nettiä, tuntevat sieniä ja vapaavalintainen Tuksu tähän kohtaan. 

Paljon on siis ajat muuttuneet. Sinisiä, punaisia pingviinireaktioita kannan kädessäni jne. 

Mutta jotenkin kuvittelisi, että jopa kultaisten viisikymmenlukujen herttainen "minä-pystyn-mihin-vain-perkele"-sukupolvi osaisi erottaa selkeimmät ansat. Silti aina näin ei ole. Oikeasti. Jos yhtä blindlinkkiä tästä postauksesta luette, niin olkoot se tuo. "Aivan huikeaa settiä", niinkuin erään entisen porilaisen²-toimittajan naamakirja saattaisi sanoa.

Mutta niin. Ns. "Nigerialaishuijaukset" ja muut wanhat kunnon pyramidit. Aina välillä niitä nousee ja aina on joku, joka uskoo. Se siinä oikeastaan onkin, että kun käy penissuurennos-maileja ja kellotarjouksia (no, nykyään varmaan sitten iipadi-) läpi, niin meneekö noihin joku? Onko jossain Ylivieskan perällä joku Martti-Jurmotti, joka uskoo ihan sillä kaikella varmuudella, että juuri tämä pillerisetti laajentaa sen lerssin harvesterimittoihin?

Pakko olla, koska kelaa ny, hei - sähän tiedät sen keskivertotyypin, eiks je? Sellaisen semi-simppelin keskivertojorppanan? Suomalaisen keskiverron - Matti Virtasen. No, puolet on sitä keskivertoa tyhmempiä.

Kyllä siihen mahtuu kaikkea kirjoa siihen spektriin. Kuten joku sankari, joka halajaa puut pehmustettavan ja toinen, jonka koira törmäilee tolppiin. Kyllä sieltä aina joku Jarmokin on.

Ja sattuu sitä ihan yritys-Jarmoille myös. Tämä Sunny Car Center-juttu noin nyt esimerkiksi. Eli lyhyesti: Ensin uhottiin, että: "Me tehhään, saatana, Hämeenlinnaan ihan järjettömän kova autokauppaklusterikeskushässäkkä"

Valettiin sellainen valtava betonimöhkälekylttihässäkkä ja visioitiin. Rahoitusta oli tulossa ovista ja ikkunoista. Oli hypeä, nostetta ja can-do-attituudia.

Sitten kävi vähän nigerialaisesti pariinkin otteeseen. Ja tuli häätö. Ja sitten, koska autokaupan jumalat (lähinnä Rane, Hankkija-lippisten suojeluskummi) tykkäävät kovasti lyödä lyötyä, niin se kylttikin levisi ja aiheutti toimittajissa yleistä luovuudenpuuskaa.

Kun sitä vanhempana (tai, "kasvattajana", kun kerta ei oma mukula jne jne) saa aina miettiä alitajuisesti sydän syrjällään, että: "Toivottavasti mukulalla on kaikki hyvin ja kunhan se ei tekisi mitään tyhmää, tai puhuisi vieraille. Kun vaikka on niinku nukkumalähiö ja lottovoittola tää Suomi, niin ainahan sitä on tiettyä pelonlietsontaa ja huikauheeta..."

Ihan samalla lailla sitä miettii, että: "Toivottavasti se äiti tajuaa olla klikkaamatta bannereita ja että ei vastaa mihinkään turhiin sähköposteihin, tai kirjoittaisi yhtään mitään mihinkään kommenttiosioon, vaikka kuinka olisi mielipide. Kun kyllähän ne saa RegCleanattua ja ei se nyt mikään idiootti ole, mutta toisaalta aikoinaan isä laittoi CD-asemaan uutuuttaan kiiltelevän muistitikun, jota sitten pääsin pinseteillä metsästämään, että kaikki on mahdollista..."

© Jonna Lepistö

"Mulla on tässä koneessa nyt sellainen kaatuva troijalainen viirus"

"Mitä se kone sitten tekee?"

"Eikun se on kaatunut. Joo. Se on varmaan se. Kun mä en pääse Internettiin, kun se on se troijalainen nyt hakkeroinut varmaan tän."

"Jos mä tuun käymään?"

"Eikun hoidetaan tää nyt nopeasti puhelimessa vaan"

"Okei. No mene ihan ensiksi työpöydälle ja.."

"Eikun tää on olohuoneen pöydällä tää kone..."

No. Kai tämäkin sitten jotain ns. Darwinismia on. Eteenpäin, te heikommat ainekset, jotka saatatte sisältää pähkinänjäämiä. Onneksi näitä ei tarvitse enää itse miettiä oikeastaan ikinä koskaan. Se on veroparasiittius ja ulkomaalaisuus ihan pian tänkin jäbän niinku häshtäg. Jesse jeesaa jopa limaista ateistia lampaidensa kautta. TJEU, mitä droppas sähköpostiin, meinaan. Meitsin tiketti pois pahasta Sääntö-Suomesta!!1:

"Terveisiä,, Olen rouva Mariarin Johnston, naimisissa tohtori Johnston Akoma Norsunluurannikolta; edesmennyt miehensä oli osaksi, Kiinteistöt hallinta ja myös hallituksen rakennusurakoitsija ennen mieheni aikaisemmin 25 tammikuu 2007. Olimme naimisissa jo yksitoista vuotta ilman lasta johtuu minun fibroid ongelma. Hän kuoli lyhyen sairauden. Ennen kuolemaansa me talletettu summa $ 2,5 miljoonaa dollaria, olimme uudestisyntynyt kristitty. Koska hänen kuolemansa olen päättänyt olla naimisiin tai saada lapsi ulkopuolella minun avioliittoa kotiin. Kuten lääkärini kertoi minulle, että en kestä seuraavien neljän kuukauden johtuu syövästä ongelmaan. Kaikista merkinnöistä, tilani on todella huononee ja on ilmeistä, että en saa elää yli kaksi kuukautta, koska syöpä vaiheessa on mennyt hyvin vaarallinen vaihe. Tienneensä tilani päätin lahjoittaa tämän rahaston hyvä ihminen, joka hyödyntää tätä rahaa miten aion opettaa tässä. Päätin lahjoittaa rahat hyväntekeväisyyteen / orpokodissa kotiin tai henkilö, joka sai rahat puolestani ja auttaa köyhiä kanssa. Jumala siunatkoon sinua, toivon lukea teiltä pikimmin. Pysy siunattu Herrassa, Rouva Mariarin Johnston. "

Että oli kiva tuntea. Tavataan bahamaksilla.

Poliittinen nousu ja ruho.

Minä en oikeastaan koskaan ole ollut kovin poliittinen eläin. Ainakaan siinä mielessä, kuin millaiseksi itse poliitikon miellän - ajan hermoilla oleva, paikallisista asioista syvästi välittävä ja jatkuvasti jonkun puolella oleva räväkkä julkinen henkilö. Selkeät mielipiteet, visio ja kompetenssi. Rajaton luotto omaan erinomaisuuteensa ja tsarmia.
Ainakaan en itse tunnista itseäni tuosta. Kokonaan.

Mutta vuosi on 2012 ja pikku-väliviiva oli pyöritellyt ajatusta kovasti kaljuuntuvassa päässään: "Olisikohan minusta hyötyä?"

Omasta mielestä tietenkin olisi. Ei niinkään kunnanvaltuustossa, vaan ehkä enemmänkin kulttuuripuolella. Äiti oli istunut monta vuotta Porin kulttuurilautakunnassa ja siinä sivussa olin itse päässyt tutustumaan päättämisen ihanuuteen. Tälle-ja-tälle-näin-paljon-ja-tämä-jätetään-huomiotta. Harmitti se lutuuri-lautakunnan poukkoileva linja, jossa toisaalta tuettiin jo valmiiksi menestyneitä yhtyeitä ja taiteilijoita ja taas toisaalta välillä huomioitiin täysiä nollalahjakkuuksia mutu-tuntumalla. Tää on tää tyyppi. Kai se jotain tekee. Jos annetaan sille puolet sen hakemasta, niin kukaan ei suutu. Sellaista peruslogiikkaa, josta en itse löytänyt mitään puoluevärjättyä lankaa. Totkai mä nyt paremmin asiat teen.

No. Silti oli periaate. Sivuunkirjoittanut ei suostu tyrkyttämään itseään tasan mihinkään. Kyllä ne kysyy, jos tarvetta ilmenee. Kuitenkin tässä nyt on senverran kultturelli henkilö, jonka äiti ja isä ovat molemmat suhteellisen valveutuneita ja politisoituneita. Kait ne mut tietää. Kai ne kysyy. Hoitaa hommansa hyvin ja on fiksu, niin jotakuta kiinnostaa. Kun sitä on vähän jutellut, että kulttuuriduunit olisi jees.
Joo. Näin vähän väliviiva tietää oikeasti politiikasta. Että kysyvät vain hyödyllisiä yksilöitä listoille. Funneeh.

Mutta sitten tuli se kysymys: "Nappaisko?" Että josko kunnallisvaaleihin ehdokkaaksi oikein. Kun oon nuori ja valveutunut ja fiksu ja sillai. Sovittiin, että tavataan erään toimijan kanssa paikallisessa baarissa kahvikupin äärellä. Tehdään haastattelu samalla yhteen lehteen ja puhellaan mukavia. Hoidetaan nää hommat, hei.
Mitä odotin: Keskustelua siitä, millaista on politiikanteko näillä leveysasteilla, mitkä ovat tärkeimmät kysymykset ja mitä hyötyä minusta olisi Puolueelle. Ohjeistusta ja tiukka tentti. Yhteinen linja ja kuri. Sopeuttaminen. Jännitti.
Mitä sain: Jutustelua räppimusiikista (kun mä nyt oon se koko kaupungin räppäri. Tai olin.) ja lapsuudesta. Isin ja äidin historiaa ja vähän ajatuksia itsestä. Lippulappusen allekirjoitettavaksi, että suostuu Puolueeseen (tosin ainakin yritin olla sitoutumaton ja pyrkiä vain listoilta. Tämän koitin sanoa, mutta vähän nakottaa päässä, että taidan sittenkin olla jäsen, vaikkei pitänyt. Että sellaista poliittista valveutuneisuutta). Pisin keskustelu oli yritys selittää sana "flow" haastattelijas-sedälle. Että sellaista politiikkaa. Sanoin jo tuossa vaiheessa, että haluan olla kovasti hyödyksi. Laittakaa kulttuurilautakuntaan, koska siinä osaisin toimia. Tunnen taideskenen ja musiikkiskenen. Jou. Tää madafaka on hommansa tasalla. Bitch.
Nyökyttelyä. Katsotaan sitä sitten. Varamieheksi ehkä. Mitään ei voi luvata ja perinteisesti Puolueella on vahva edustus kulttuuripuolella. Katsotaan sitten äänisaaliin mukaan, että onko mihinkään.

Ja näin tapahtui. Allekirjoittaneen panos oli kolme räppikeikkaa eri Tilaisuuksissa, yksi valmentava kurssi bloggaamisesta (mitään en oppinut, mutta se on omaa tyhmyyttä) ja Puolueen maksamat vaalinaamakuvautukset, sekä yksi lehtimainos. Vaalikoneita ja sensellaista. Jatkuvasti sillai kivasti vihjaten, että: "Mää tierän. Mutku mää pyrinki vaan kulttuuripuolelle ja siinä musta on oikeasti hyötyä. Usko vaan."

© Mikael Leppäniemi, muuten.

Vaalivalvojaiset ja ystäväpiiri. Uhkaus ottaa yksi Jaloviina-shotti mieheen per kymmenen ääntä. Lopputuloksena kolmen henkilön ryhmittymälle lievä krapula ja sijoituksena 191/418.  54 ääntä. Revi siitä.

Sitten tuli soitto yhdeltä toiselta Aktiivilta Puolueen sisässä. Se ensimmäinen ei enää mitään yhteyttä pitänyt, vaan unohti ajatuksen sivuunkirjoittaneesta johonkin nurkkaan pyörimään. 

Valitettavasti kulttuuripuolelle ei ole tarvetta. On edustaja, varaedustaja ja vara-varaedustaja. Olisi tosin toinen homma - lokaalin ammattikorkeakoulun hallituksessa olisi kiintiöpaikka, johon tarvittaisiin ihminen. Jos väliviiva lupaa pysytellä Porissa vaalikauden ajan ja pitää väkeä informoituna tapahtumista, niin paikka olisi vapaa astuttavaksi. Kun kerta jo valmiiksi opiskelee siinä koulussa ja kyllä se siitä.

Ja voi nyt vittu mää vaan sanon.

Siis ajatuksena se on ihan hieno. Asioista kiinnostunut (Vaalisloganina: "En tiedä, mutta otan selvää") ja kyseisessä koulussa opiskeleva voisi varmaankin vaikuttaa hienosti systeemin sisältä. Kun kuitenkin osaa jo liikkua rakennuksessa ja tietää asioista, niin kait se siitä sujuu. Pääsee korjaamaan epäkohtia ja soitella sodassa.

Todellisuus: Siellä sitten palloili alta kolmekymppinen valopää viisikymppisten ihmisten seassa. Sellaisten, jotka työkseen olivat joko poliitikkoja, opettajia, tai pyörittivät firmaa (näin karrikoiden). Taloushallinnon osaajia, jotka tiesivät osakeyhtiön kiemurat, opettamisen salat ja budjetoinnin. Mitähän hittoa siinä painaa kahden vuoden opiskelutausta? Miten vaikutetaan systeemin sisältä, kun opiskelija-asiat hoidetaan oikeastaan alemmassa portaassa ja täällä on nää isot linjavedot. Ne aikuisten päätökset.

Pikku-väliviiva nousi ensimmäisessä kokouksessa seisomaan ja esitteli itsensä, aloittaen Puolueesta. Heti korjattiin, että eiku Porin kaupungin edustaja. Ei puolueen. Idiootti.

Aha.

No. En tiennyt, mutta otin selvää jne. Hommasin OY-toiminnasta kertovan kirjan ja luin läpi. Muutama muukin opus tuli selailtua. Liitteitä luettiin ja kokouksiin valmistauduttiin. Välillä harmitti ja ahdisti ja muutaman kerran jopa melkein itketti. Mitä helvettiä tässä nyt oikein tekee? Noi muut osaa asiansa ja mää en.

Sähköpostiin tuli viestejä, joissa sana "toveri" koki inflaation. Ja viestistä löytyi ne kaikki muilta ylijäämäksi pudonneet, tarpeettomat huutomerkit. Tuli jopa pari kutsua noin 1500€ maksaviin seminaariristeilyihin yksityisiltä järjestäjiltä. Tuli absurdi olo koko hommasta.

Yritin pitää Aktiiviin yhteyttä ja kertoa missä mennään, mutku on se salaisuusjuttu. Että ei sisäisiä päätöksiä kuitenkaan saa huudella ulos. Ja kun niistä saa puhua, niin ne voi jo lukea julkisesti.

Ja sitten tuli se kampus-juttu ja yhtäkkiä allekirjoittaneesta tehtiin raiskaaja. Tuli hirvittävä tappelu ja kovat epäilyt aina niin korrektilla Lehden Keskustelupalstalla mm. hallitusten jäsenten saamista lahjuksista (varmaa tietoa!!! Faktat ei valehtele!!! Uudet autot kaikilla pihassa!!!). Muutama nimetön mielipidekirjoittaja uhkasi kommenttiosiossa hallituksen jäseniä jopa fyysisellä kurmoottamisella, mutta se nyt on sitä. 

Aktiivi soitti ja ihmetteli, notta mikä on homman juju. Oliko se raiskauksen uhri ollut yhteydessä ja selvitellyt asioita, kun noin on pahalla päällä? Kun kerta on sama puolue ja kaikkea. Jaa ei vai? Jaa, ettei kukaan ole ollut yhteydessä Puolueesta yli vuoteen? Onhan kummallista...

Ja takaisin radiohiljaisuuteen.

Tuli uusi osakeyhtiölaki ja puheet hallituspaikkojen vaihtumisesta. Tuli ihan varma tunne, että tää on tässä. Mää en osaa politiikkaa ja ei minusta mitään hyötyäkään ole. Ja se on muuten yllättävän paska tunne, kun huomaa olevansa se sivurajalla nyhjäävä rillipää, jolle kukaan ei syötä, kun se kuitenkin menettää pallon.

Tuli vuosi 2015 ja kokouskutsuja ei pudonnut enää ääs-postilaatikkoon. Tuli voimistuva tunne siitä, että tässä tää oli. Ne uudet tyypit on valittu ja mää sain sen monon. Tuli tarve googlettaa uuden hallituksen kokoonpano, mutta mistään ei löytynyt ilmoitusta muutoksesta. Ja kuten nettimeemi sanoo - at this point I'm just too afraid to ask.

Sitten se löytyi jostain syövereistä, että tässä tää uusi hallitus nyt on. No, ei sitä omaa nimeä siellä ollut ja sinällään ihan hyvä niin. Kun ei kerta tiedä budjetoinnista, rakennuskustannuksista, eikä opettajahierarkiasta (eikä höyrypannuista), niin sitä on vähän kuollutta painoa. Varsinkaan kun ei ymmärrä hienoja nyansseja kaupunkien välisessä politiikassa ihan niin hyvin kuin ne muut, eikä osaa pelata oman kaupungin pussiin kuin patistettuna jne jne. 

Mutta että kukaan ei ilmoittanut millään postilla, kirjekyyhkyllä, tai savumerkillä. Mitään. Se vähän harmittaa tässä koko touhussa. Nuori, sympaattinen ja sanavalmis on hommansa tehnyt - sympaatti saa mennä. Ja kyllähän se käy tällaisen uniikin lumihiutaleen sydämeen, että ainut yhteys muuhun "omaan" väkeen oli kyselyt siitä, että tarvitaisiin valvontaväkeä eduskuntavaaleihin sinne kopeille ääniä laskemaan.

Että siinä. Poliittinen ura käännettynä seinälliseksi tekstiä, joka vaikuttaa kitisemiseltä ja itkulta siitä, että isot pojat kiusaa. Selittelyä ja vinkumista. Ne on ne nykyajan nuoret sellaisia. Ei niistä mihinkään ole.

Ei ne sedät ja tädit kiusanneet. Kaikki olivat tosi mukavia ja kivaa oli. Kokemusta rikkaampana jne. Mutta jos näillä meriiteillä heitetään syvään päähän ilman kellukkeita räpiköimään monen miljoonan liikevaihdolla operoivan yrityksen pöytään, niin... 

Kiti-kiti. Kummeksuttaa tää politiikka.

Mutta se on sellaista. En varmaan mitään vahinkoa tehnyt ja suurin osa pahasta mielestä lienee ihan omaa alemmuuskompleksia. Ja ny o ne eduskuntavaalit, niin ei tässä nyt kaikkea kerkeä hoitamaan. Edes niin järjestäytyneessä paikassa kuni Puolue.

Mutta.

 3. helmikuuta tuli sitten soitto Puolueen paikallisesta pääkalloluolasta: "Tervehdys! Sinä kun olet tuollainen aktiivinen, sanavalmis ja tunnettu nuori henkilö (1/3. On niitä pahempiakin osumisprosentteja ollut), niin kiinnostaisiko Puolueen tarjoama paikka eduskuntavaaliehdokkaana?"

Että joo. Ja tämä tosiaan vielä sitä aikaa, kun ei ollut edes tietoa siitä, olenko vielä mukana Ammattikorkean hallituksessa (en ollut).

"Tottakai siinä on tää vanhempi kaarti ensin, mutta sää toisit sitä nuoren näkökulmaa ja..."

Että ihan oikeasti. Sellaista poliittista eliittiä meille rakennetaan. Saatana. Eduskuntavaaliehdokas.

Tahtoo sanoa näin vaalien alla, että yrittäkää nyt edes.

Kirjoittaja on.