Panthera Bengalintigris

Joskus, kun maailma oli vielä mustavalkoinen, Höyry Häyrisen hallitessa ääniaaltoja, piti säästää kaikessa. Hilda-tädiltä lahjaksi saatu kauhtunut pehmolelu kulki perintönä sisarukselta seuraavalle ja pääsi käpylehmien kanssa suosikkileikkeihin esittämään Ansa Ikosta. Muita ikivanhoja referenssejä, joita tällainen pullamössö ei kuitenkaan hiffaa. Aika tuo, jok' ei koskaan palaja. Oikeasti. Se aika on mennyt. Nykyään jyrää materialismi sitä vauhtia, että vihreät arvot omaavia omatuntokolumnisteja heikottaa. Jauhetaan siitä, kuinka esineisiin on vaikea kiintyä, kun Mäkkäristäkin isketään jokaisen aterian mukana muovilelu. Pikkuipanoiden huoneet pursuavat kaikkea krääsää Risto Räppääjä-pelikorteista pieniin Kinder-figuureihin ja jaloille tuhoisiin Lego-palikoihin. Mitään ei haluaisi heittää pois, koska kaikki ovat jotekin tärkeitä, tai kivoja. Kahdeksanvuotiaan muksun, perheen iltatähden, kauhtuneet ja useaan kertaan omistajaa vaihtaneet pehmolelut kannetaan varastoon, koska lapsenlapset ovat selkeästi aivan nurkan takana. Osaavat arvostaa sitten vähän vanhempana. Ei tämä nyt etiooppialaista hamstraussyndroomaa sentään vastaa, mutta...

Pelastukseen rientää kirpputori-viritys. Muistatte varmaan Niiltä Vanhoilta Hyviltä Ajoilta, jolloin Lada oli vielä auto, eikä harvinaisuus. Kirpputori on kasa kolkkoja pöytiä, jossa mummot myyvät toisten mummojen lastenlapsille kivoja lahjoja. Tai ennen ainakin. Nykyään ne etämyy (ja Haisuli) toisilleen niitä, kun on nää itsepalvelukirppikset. Mummojen Internet.

Ja ai että kun noilla itsepalvelukirppiksillä tallaa tarpeeksi usein. Sieltä löytyy vaikka mitä kaunista.  On NHL 95-tietokonepeli (20€), Yön C-kasetti (5€) ja 20-osainen 80-luvun sanakirjasetti, joka lähtee mukaan vaatimattomalla sadan euron hinnalla. Jos pengot aarreaittaa tarpeeksi keskittyneesti, saatat jopa löytää kuudelle disketille ängetyn PC-pelin vuodelta 89 (10€), tai käytettyjä alusvaatteita (5€/kpl). Realismi - missä pelaa?

Tietysti tätä varten on muita sivuja, mutta hetken tahtoo kertoa teille Bengalin Tiikereistä. Näistä kauniinuhanalaisista otuksista.

Kyseessä video, jossa allekirjoittaman houstaama Soljuva Floutila-radio-ohjelma keräsi Bengalin Tiikeri- levyjä ja poltti ne. Videon ulkopuolelta mainittakoon, että Visa Mäkinen kävi vilkuilemassa kummallisia liekittäjiä koirankusetusmatkalla. Oli löytänyt Jumalan ja olisi halunnut kastaa videointikaksikon Kokemäenjoessa vaikka heti. True story.

Eli tosiaan kyseessä on "Bengalin Tiikeri"-dvd, joka jaettiin joskus vuonna nakki ja papukastike lähes jokaiseen talouteen ainakin Porin alueella.  Se oli osa jotain isompaa leffasettiä, joka olisi pitänyt tilata. Josain niitä näkee kokonaisinakin.

Mutku. Tämä ilmaiskappale kiertää kirppiksillä jopa kahdeksan euron hintaluokassa. Kerran on näkynyt jopa 15€ hintalapussa. Ja tämä syvästi ihmetyttää.

Tai sinällään hymyilyttää. Jokainen myykööt mitä tahtoo, mutta väittäisin, että tuossa vaiheessa on kyllä jo vähän prioriteetit pielessä. Kehitys kehittyy jne. Tahtoo vain sanoa, että jos alkuperäinen idea on päästä turhasta tavarasta eroon, miksi hinnoitella se täysin epärealistisesti? Käsi sydämelle - ostaisitko Sinä Bengalin Tiikeri-DVD:n, joka on jaettu joka ikiseen kotiin ilmaisjakelun mukana? Banaanikotelon? Olli Lindholm-palapelin?

Mutta kyllä joskus saa vanhemmallekin ihmisväestölle vähän hirnua. Meille jäi pätkätyövuodet, ahdistus, yläosaton Johanna Tukiainen Seiskan sivuilla (ei linkkiä) ja ehkä häiritsevin hymy hetkeen. Ni. Vaikeaa on meillä.

Mutta me sentään tiedetään kirppistavaroiden hinta ja löydetään netistä pornoa. Ilmaiseksi.

Jokaisella on omat mieltymyksensä ja toisen roska on toisen aarre jne. Silti - jos kirpputoripöydän pykää pystyyn rahan kiilto silmissä, niin kannattaa myydä vain ja ainoastaan Alarieston lautasia, vanhoja olutpulloja, sekä Arto Paasilinnan kirjoja. Jostain ihmeen syystä ne vaikuttavat tekevän aina kauppansa.