Panthera Bengalintigris

Joskus, kun maailma oli vielä mustavalkoinen, Höyry Häyrisen hallitessa ääniaaltoja, piti säästää kaikessa. Hilda-tädiltä lahjaksi saatu kauhtunut pehmolelu kulki perintönä sisarukselta seuraavalle ja pääsi käpylehmien kanssa suosikkileikkeihin esittämään Ansa Ikosta. Muita ikivanhoja referenssejä, joita tällainen pullamössö ei kuitenkaan hiffaa. Aika tuo, jok' ei koskaan palaja. Oikeasti. Se aika on mennyt. Nykyään jyrää materialismi sitä vauhtia, että vihreät arvot omaavia omatuntokolumnisteja heikottaa. Jauhetaan siitä, kuinka esineisiin on vaikea kiintyä, kun Mäkkäristäkin isketään jokaisen aterian mukana muovilelu. Pikkuipanoiden huoneet pursuavat kaikkea krääsää Risto Räppääjä-pelikorteista pieniin Kinder-figuureihin ja jaloille tuhoisiin Lego-palikoihin. Mitään ei haluaisi heittää pois, koska kaikki ovat jotekin tärkeitä, tai kivoja. Kahdeksanvuotiaan muksun, perheen iltatähden, kauhtuneet ja useaan kertaan omistajaa vaihtaneet pehmolelut kannetaan varastoon, koska lapsenlapset ovat selkeästi aivan nurkan takana. Osaavat arvostaa sitten vähän vanhempana. Ei tämä nyt etiooppialaista hamstraussyndroomaa sentään vastaa, mutta...

Pelastukseen rientää kirpputori-viritys. Muistatte varmaan Niiltä Vanhoilta Hyviltä Ajoilta, jolloin Lada oli vielä auto, eikä harvinaisuus. Kirpputori on kasa kolkkoja pöytiä, jossa mummot myyvät toisten mummojen lastenlapsille kivoja lahjoja. Tai ennen ainakin. Nykyään ne etämyy (ja Haisuli) toisilleen niitä, kun on nää itsepalvelukirppikset. Mummojen Internet.

Ja ai että kun noilla itsepalvelukirppiksillä tallaa tarpeeksi usein. Sieltä löytyy vaikka mitä kaunista.  On NHL 95-tietokonepeli (20€), Yön C-kasetti (5€) ja 20-osainen 80-luvun sanakirjasetti, joka lähtee mukaan vaatimattomalla sadan euron hinnalla. Jos pengot aarreaittaa tarpeeksi keskittyneesti, saatat jopa löytää kuudelle disketille ängetyn PC-pelin vuodelta 89 (10€), tai käytettyjä alusvaatteita (5€/kpl). Realismi - missä pelaa?

Tietysti tätä varten on muita sivuja, mutta hetken tahtoo kertoa teille Bengalin Tiikereistä. Näistä kauniinuhanalaisista otuksista.

Kyseessä video, jossa allekirjoittaman houstaama Soljuva Floutila-radio-ohjelma keräsi Bengalin Tiikeri- levyjä ja poltti ne. Videon ulkopuolelta mainittakoon, että Visa Mäkinen kävi vilkuilemassa kummallisia liekittäjiä koirankusetusmatkalla. Oli löytänyt Jumalan ja olisi halunnut kastaa videointikaksikon Kokemäenjoessa vaikka heti. True story.

Eli tosiaan kyseessä on "Bengalin Tiikeri"-dvd, joka jaettiin joskus vuonna nakki ja papukastike lähes jokaiseen talouteen ainakin Porin alueella.  Se oli osa jotain isompaa leffasettiä, joka olisi pitänyt tilata. Josain niitä näkee kokonaisinakin.

Mutku. Tämä ilmaiskappale kiertää kirppiksillä jopa kahdeksan euron hintaluokassa. Kerran on näkynyt jopa 15€ hintalapussa. Ja tämä syvästi ihmetyttää.

Tai sinällään hymyilyttää. Jokainen myykööt mitä tahtoo, mutta väittäisin, että tuossa vaiheessa on kyllä jo vähän prioriteetit pielessä. Kehitys kehittyy jne. Tahtoo vain sanoa, että jos alkuperäinen idea on päästä turhasta tavarasta eroon, miksi hinnoitella se täysin epärealistisesti? Käsi sydämelle - ostaisitko Sinä Bengalin Tiikeri-DVD:n, joka on jaettu joka ikiseen kotiin ilmaisjakelun mukana? Banaanikotelon? Olli Lindholm-palapelin?

Mutta kyllä joskus saa vanhemmallekin ihmisväestölle vähän hirnua. Meille jäi pätkätyövuodet, ahdistus, yläosaton Johanna Tukiainen Seiskan sivuilla (ei linkkiä) ja ehkä häiritsevin hymy hetkeen. Ni. Vaikeaa on meillä.

Mutta me sentään tiedetään kirppistavaroiden hinta ja löydetään netistä pornoa. Ilmaiseksi.

Jokaisella on omat mieltymyksensä ja toisen roska on toisen aarre jne. Silti - jos kirpputoripöydän pykää pystyyn rahan kiilto silmissä, niin kannattaa myydä vain ja ainoastaan Alarieston lautasia, vanhoja olutpulloja, sekä Arto Paasilinnan kirjoja. Jostain ihmeen syystä ne vaikuttavat tekevän aina kauppansa.

Ottaisitko haukun?

Tekstissä saatetaan mielikuvissa syödä eläimiä. Jopa söpöjä ja lemmikkinä olevia. Jos on paha mieli ajatella hypoteettisesti moista, niin älä lue. Tarkoitus ei ole mieltä pahoittaa.

Moraali on jännä asia. Noin niinkuin yleensäkin. Se on vähän liian iso aihe, joten kavennetaan hieman.  Moraali syötäväksi kelpaavien eläimien suhteen. Sekin on jännä asia. Että voikin syödä lehmää ja sikaa, mutta ei koiraa. Jos joku kissaa haukkaisi, saisi mokoma koko Internetin kimppuunsa. Ja olen tässä huomannut kymmenvuotiasta tytärpuolta kasvattaessani (legalize lasten kotikasvatus), että hevosten syömistä ei kannata ottaa puheeksi hevostyttöjen kanssa. Oikeastaan minkään ikäisten Equus Feminamin kanssa. Paitsi jos ovat kasvaneet "tilalla". Sitten ehkä. Yleisesti saa jotenkin väen katsomaan ja karsastamaan. Kummaa.

Mutta tuli tässä eilen tehtyä asioita, joihin liittyy länsinaapurissamme puhuttu demonien kieli ja hyppivät chinchillat. Koulua, siis. Lyhyt kuvio ajatuksenjuoksusta:

"Chinchillat tulevat perun seudulta" -> Siellähän syödään niitä... mitä ne nyt on? -> "Hei, Mikael! Mitä ne söi siellä Etelä-Amerikassa? Niitä elukoita?" -> "Marsuja?" -> Eiksne ollut joku proteiininlähde niille? -> "Hei, Mikael! Mieti! Täällä salijampat vetää raejuustoa ja ananasta. Kovimmat jätkät puree reenin päätteeksi marsulta pään irti. Protskuu. Ozzyy." -> Äh -> Miltähän marsu maistuu...

Että seuraa siinä nyt sitten opetusta. Mutta oikeasti. Miltähän se maistuisi? Se marsu.

Onneksi Internet osaa vastata tähän. (sisältää kuvia. Ei kannata vilkaista, jos pienet rotantapaiset on tosi ihku juttu). Ilmeisesti maistuu kanalta. Ja on sitkeää. Että nyt tiedetään.

Mutta ajatusketju jatkui siihen, että Ameriikoissahan on niitä yliajokahviloita, joissa tehdään safkaa auton alle jääneistä elukoista. Mahtaisikohan sellainen olla mahdollinen täällä karussa Suomessa? Tuskin. Ei ole tarpeeksi väkeä, eikä muutenkaan hyvä idea.

Mutta suurissa kaupungeissa on aika pirusti lemmikkieläimiä.

Ei. Ei nyt mennä tuohon suuntaan yhtään laisinkaan.

No ei kukaan nyt niitä kidnappaisi?

Kun ei mennä tuohon nyt yhtään. Ihmiset tykkää lemmikeistä. Kukaan ei syö lemmikkejä. Edes mielikuvissa. Nyt sitten. Sitäpaitsi vaikka kiinalaiset syö koiraa, niin itse en. Pienenä oli koira meillä. En syö, hyi yök.

Miltähän marsu maistuu...

Nyt sitten.

Ajatus ravintolasta, jossa voisi valita marsun häkistä, kuni hummerin altaasta (kerran olen päässyt valitsemaankin! On hyvä tarina, jonka kerron joskus toiste). Olisi kaneja, myrkyttömiä liskoja ja sensellaista. Mitä nyt lemmikkiliikkeestäkin voi ostaa. (Siis lemmikiksi, huom.).
Vaikka olisi valvotut tilat ja sertifioitu teurastaja (myöhemmin tulisivat termit "marsufarmari" ja "marsustaja", pieneläinteurastajan työkuvan lempinimi vrt. "baarimikko"), niin tuskin haluaisivat ihmiset moista. Jotenkin kuitenkin hummerien kohdalla ajatus tuntuu kummalla tavalla ihan normaalilta. Hetken kestää elämä. Sekin synkkä ja ikävä.

Mutta entä jos...

On kyllä kummallinen ajatusketju nyt. Ja jotenkin väärä. Mutta uteliaisuudesta maistaisin kyllä marsua Perussa (kuulostaa muuten kiertoilmaisulta tuo), jossa se moraalisesti on ok. Kyllähän sitä on tullut syötyä pakkosyötetyn hanhen maksaa, sorsaa (villisorsaa. Myös hieno tarina, joka säästynee myöhemmäksi), hummeria, etanoita ja ties mitä nyt sitten Fazer Amica kutsuukaan lihaksi, joten ehkä marsu on ihan eettisen ok lisä listaan.

Entä muita lemmikkielukoita? Mahdollisesti. Se vähän riippuu.

Mutta entä jos olisi joku paikka, johon voisi tuoda luonnollisesti menehtyneen elukan? Ja olisi tietysti normaalit terveystarkastukset (ei mennä nyt yksityiskohtiin. Kaikki blogit perustavat ajatuksensa epärealistisille ajatusketjuille), että olisi tervettä syödä ja tietysti huippukokit, jotka yrittäisivät ihan oikeasti tehdä siitä entisestä Luppakorvasta, tai Lumipallosta gastronomisen mestariteoksen? Siis hypoteettisesti. Olisiko se eettisesti ok, jos olisi ihan "normaalisti" kuolleita lemmikkielukoita vapaaehtoisesti testamentattuna ja testattuna?

Ja jos se ei olisi sinun mielestä oikein, soisitko sen kuitenkin muille? Eroaako se jotenkin vuohen, lehmän, sian, tai hirven syömisestä? Olisiko se julmaa, vai sellaista niinku jo kuolleen kierrätystä?

Ja jos viedään ajatusketju vähän vielä pidemmälle,
Ei kun nyt sitten lopetat. Ei voi olla noin huono itsesuojeluvaisto nyt.
niin entä sitten sellaiset lopetettaviksi määrätyt elukat? Tai siis niinkuin... jos... kukaan ei adoptoi sittenkään... Tai jos sillai kun se nyt muutenkin... Jos sitä varten ei kasvateta... tai...
Kun ei sun olisi pakko. Eikä minunkaan. Enkä aikoisi. Ja olisihan se hyi ja yök ja..

Miltähän marsu maistuu?

Kunhan nyt ei vain olisi koko netti mennyt nurin.

Ps: "Kiinalaiset osaavat maustaa jopa ylipaistettua. Mustinkaan liha ei maistu pahalta."

Se oli sitten vitsi.